Lokikirjamerkintöjä Kotka-Faro toukokuu-joulukuu 2024 Noin 2600 NM, 23.5.-4.12.2024

 Lokikirjamerkintöjä Kotka-Faro toukokuu-joulukuu 2024

Noin 2600 NM, 23.5.-4.12.2024

Kotkan Red Sky Yachtilta lähtö 23.5.2024

Kotkasta Red Sky Yachtilta lähdimme torstaiaamuna 23.5. Tehdessämme lähtöä pieni hylje molskahteli veneemme vieressä, oli pyydystänyt kalan. Matka Pirttisaareen sujui mukavan rauhallisesti. Perillä naapuriveneilijä ihmetteli, kun Mika kertoi meidän olevan häämatkalla. No, tavallaan olimmekin, mutta emme omallamme. Perjantaina iltapäivällä saavuimme Helsinkiin Sirpalesaareen, josta piipahdimme Vuosaareen kyläilemään. Metroon käytimme HSL-maksukorttia, mutta arvon lataaminen ei onnistunut enää. Matkasovelluksen sai kuitenkin ladattua puhelimeen. Häät lauantaina 25.5. sujui odotusten mukaisesti, ja he sanoivat toisilleen tahdon. Juhlimme hääparia Lonnassa. Aamulla jatkoimme Suomenlahden ylityksellä Lohusaluun Viroon. Tasaista menoa!

Seesteinen ranta Lohusalussa, Viro

Maanantaina 28.5. jatkoimme Dirhamiin, josta seuraavana aamuna edelleen Kärdlaan, Hiidenmaalle. Illalla kävimme paikallisessa ravintolassa syömässä. Marjalle katkarapupastaa ja Mikalle hampurilainen. Marjan vatsa meni sekaisin, ehkä alkoholiton artesaaniolut teki tehtävänsä, olisi siis pitänyt sittenkin ottaa vahvempaa? Pidimme välipäivän ja kävimme Coopista ostamassa ruokatäydennystä. Lounastimme intialaisessa, ruoka oli hyvää, palvelu tahmeaa. Hellettä! Männyn siitepölyä oli joka paikassa. Saksalainen pariskunta oli vuokrannut Dehler 34 purjeveneen 6 kuukauden reissulle. Vaihdoimme kuulumisia, he kyselivät satamasuositusta Tallinnassa, suosituksemme oli Kalevi.

30.5. Matkalla Kalanaa, Hiidenmaan länsirantaa, kohti näimme toisen hylkeen, kuutionmuotoinen pää ilmestyi ja katosi, ilmestyi ja katosi. Uusi syvyysmittari oli jo osoittanut elpymisen merkkejä ja näytti todellista lukemaa. Ehkä kyseessä oli oppiminen, tekoäly? Kalanan satamassa meidän lisäksemme oli Lohusalusta kotoisin oleva purjehtija, Bavaria 34:llä kiertämässä Hiidenmaata. Kiva oli käydä Kalanan upouudessa satamassa, hienot saniteettitilat. Käväisimme iltakävelyllä rannan lähellä kivisellä mäntyjen ympäröimällä kävelyreitillä.

Lähdimme 31.5. perjantaina aamulla Kalanasta Itämeren ylitykseen Gotlannin suuntaan. Alku oli tahmeaa, välillä jouduimme ajamaan moottorilla, heilutti, sadekuuroa, laivojen välttelyä väylällä. Huilailimme päivän mittaan vuorotellen, Mika sääti alkuillasta tuuliperäsimen toimintaan, mutta tuuliolosuhteet eivät suosineet, ja käyttö jäi vain muutamaan tuntiin. Yö sujui ihan mallikkaasti toisen yrittäessä nukkua ja toisen ollessa vahdissa, onneksi autopilotti, “Laina”, ohjasi, se on osoittanut tarpeellisuutensa ja käyttökelpoisuutensa, kullan arvoinen vehje! Olimme lauantaina puolilta päivin Gotlannin pohjoiskärjessä. Genaakkerin, ison ja genuan välillä vaihdoimme muutamaan kertaan, Mika viritti spiirapuomin ja preventterin tarpeen mukaan. Keikuimme aalloilla aikalailla. Alkupäivien tasainen meno shamppanjapurjehduksen tyylisesti oli muisto vain. Matkan varrella osui vielä ukkoskuuroa ja mietimme mitä kävisi, jos ukkonen osuisi veneeseen. Vähän tuli turvaton olo, taisi tämä olla ensimmäinen kerta, kun liikuimme veneellä ukkoskuurossa. Tuuli sivusta tai takaa, maksimissaan noin viittä metriä sekunnissa. Etenimme kuitenkin pääasiassa purjeitten voimin Hiidenmaalta Kalanasta Öölantia kohden ja olimme lauantaina puolilta öin perillä Byxelkrokissa Öölannissa.

Berolina puristuksissa isompien välissä, Byxelkrok

Suomalaisia oli veneemme molemmin puolin ja samassa rivissä useampiakin. Berolina tuntui kutistuvan pieneksi isompien välissä. Viereiset venekunnat olivat pitkän matkan purjehtijoita, Finngulfin herrasmiesveneilijäpariskunta, Bavarian venekunnan herra taisi olla väsynyt, rouva kertoi, että he menivät koiran ehdoilla satamasta satamaan Biskajanlahdella. Elmon veneilijäpariskunnalta saimme hyviä vinkkejä. He olivat tulossa Kanariansaarilta. Elmo jatkoi seuraavana aamuna Utötä kohti, seurasimme kulkua Marinetraficista. Lisäksi tapasimme suomalaisen Dufourt 35 kesälomalaispariskunnan. Nuori hollantilaispariskunta taasen kertoi suuntaavansa myös Portugaliin. Ehkä tapaamme heitä vielä matkan varrella. Saimme näppärästi pestyä pyykit, varauskansioon nimet, ei ollut ruuhkaa. ICA:sta ostimme wokkipannun, hiljattain hankittu uusi kansi sopi siihen täydellisesti. Maanantaina teimme pienen kävelylenkin asuinalueella ennen lähtöä. Hyvä idea laittaa remmi postilaatikon ympäri niin ei tule roskapostia?!:) Ennustettiin lännen puoleista tuulta ja sitä totisesti saimmekin! Jouduimme pitämään penkistä kiinni ja reivaamaan purjeita. Pääsimme 30 ravakan merimailin jälkeen maanantaina illalla Öölannin Borgholmiin.

Matkalla Borgholmiin

Tiistaina 4.6. lännen puoleista tuulta riitti Borgholmista aamusta reilut 15 merimailia, sitten käynnistimme moottorin, perillä Kalmarissa olimme puoliltapäivin. Oli aurinkoista, päädyimme samaan laituriin aisapaikalle kuin edellisellä kerralla käydessämme, kun muistimme, että poijurengas olisi väärän kokoinen meidän poijuhaallemme. Tuttu venekunta, tultiin yhdessä Kalmarin salmea, Alma, kolmine miehistönjäsenineen, kertoi menevänsä Kööpenhaminaan ja sitten vaihto naisistoon ja edelleen Shetlannin saarille. Merellä tuuli puuskissa jopa 20 m/s etelän suunnalta ja tätä jatkuisi vielä! Me pysyisimme Kalmarin satamassa. 

Seuraavana päivänä kysyimme infosta bussiaikataulua, jos emme haluaisikaan (jaksaisi:) kävellä takaisin satamaan Hansa City-ostoskeskukselta. Matkaa satamasta kaupoille tuli kuusi kilometriä. Biltemaan ensin, josta tuulettimen osto, sitten Dollar's Store ("Mikan kauppa"), sieltä "wc-matto" sekä meriaiheiset tyynyliinat heräteostoksina. Sitten olennaisin: Ikeaan lihapulla-annoksille! Jälkkäriksi pehmis ja kahvi ja pulla. Tulimme sitten bussikyydillä takaisin satamaan! Moisten herkkujen jälkeen ei enää jalat kanna! Bussi lähti Hansakeskittymästä ja maksu hoitui pankkikortilla. Alma teki lähtöä. Illalla katsoimme Roy Grace-poliisisarjasta jakson ja tutkailtuamme tuulitilannetta vielä kerrran näytti siltä, että kannattaisikin lähteä eteenpäin. Sandhamniin siis vauhdikas lähtö yötä vasten. Ei edes väsyttänyt hyvin levätyn edellisen yön jäljiltä. Mika viritti tuuliperäsimen, joka ohjasi pienellä säätämisellä muutaman tunnin, mutta jatko näytti epävarmalta tuulen vähän heikentyessä, joten autopilotti sai ohjata jälleen. Mika oli enemmän vahdissa tällä(kin) taipaleella. Saavuimme Sandhamniin torstaina aamukahdeksalta. Huilasimme muutaman tunnin ennen kuin virittäydyimme tulevaan päivään. Olimme saaneet koodin saniteettitiloihin ystävälliseltä suomalaispurjehtijalta, joten maksoimme satamamaksun automaatilla vasta puoliltapäivin. Suomalaisvenekunta Sinbad teki lähtöä Ystadiin päin. Seurasimme myös tämän venekunnan kulkua Marinetraficista. Aika menoa on täytynyt olla moottoripurjehtijalla länteen päin meno näillä etelänpuoleisilla navakoilla tuulilla. 

Mika muisteli hyvää pizzapaikkaa kylän keskustassa, joten sinne! Omistaja oli vaihtunut, eikä pizza maistunutkaan enää niin herkulliselta? Iäkäs ruotsalaispariskunta tuli pizzeriaan juhlistamaan Ruotsin kansallispäivää. Puhelias herra esitteli sinikeltaista kravattiaan, toivottelimme hyvää kansallispäivää. Herra kommentoi, että eikös Suomella ollutkin hyvät oltavat Ruotsin vallan aikana, kun puheeksi tuli veli Venäjä ja sen toimet… ?!?

Jatkoimme Sandhamnista 7.6. perjantaiaamulla rantareittiä Karlskronaan. Paikoin väylä oli hyvin kapea ja matala, yritimme kuitenkin nousta tuuleen mahdollisimman paljon. Sillan alta mennessä vihreä viitta tapasi veneemme laitaan, olimme aika kallellaan ahtaalla väylällä. Sillan alle tuleva vastaantulija seurasi tilannetta ja taisi ottaa meistä hauskaa videota?! Toinen harmillinen tapaus sattui sillan jälkeen, kun jatkoimme tiukasti tuuleen nousua lahdella. Puuskaa tuli edelleen, seurailimme meitä kohti lähenevää venettä, tästä vinkkelistä jäisimme sen vasemmalle ja tuulen puolelle, olimme taas aika kallellaan. Saksan lipun alla purjehtinut pariskunta liippasi lopulta läheltä meitä, oikeat kyljet kohtasivat. Tekivät tämän ilmeisen tarkoituksella, vaikka varmasti näkivät, että yritimme nousta tuuleen poukkoilevassa tuulessa. Siinä ei sitten tervehditty. Ehkä luulivat ettemme olleet havainneet heitä!? Tilanteet harmittivat jälkeenpäin varsinkin, kun emme tainneet ihan noudattaa hyvää merimiestapaa...

Rantareitillä Karlskronaan

Jäimme Karlskronaan odottamaan suotuisampia tuulia. Ennusteen mukaan yli 10 m/s lounaanpuoleiset tuulet jatkuisivat useamman päivän. Satamassa oli toki muitakin odottelemassa. Englantilainen purjehtija kertoi, että ruotsalaiset myönsivät briteille pidennetyn oleskeluluvan. Miksei Suomikin voisi myöntää?! Sunnuntaina kävimme Blekinge-museossa, ilmainen sisäänpääsy. Ei ollut ruuhkaa. Vietimme siellä tunnin verran tutustumassa historiaan, 50-luvun elämä kalastajakylässä ei ollut järin hääviä kuvien perusteella. Sotien jälkeen ei toki ollut kovin hääviä missään. Esillä olleen nobelisti Harry Martinsonin kirjoihin täytyy perehtyä talven aikana. Kioskibaarissa nautimme schnitzelit lounaaksi. Päivällä kuuntelimme tunnin mittaisen kesäkonsertin kirkossa. Iltapalasuunnitelmana oli keksiä vielä jotain pikku purtavaa Lidlistä. Sinne kulki kätevä reitti satamasta. Marja kävi vielä illalla nauttimassa sataman saunan löylyistä.

Maanantaina kävelimme kaupungilla ja suuntasimme runsaslukuisten kävijöitten perusteella Elsas Krugiin, viihtyisän oloiseen krouviin. Monet teinitytöt kävelivät terveyssandaaleilla, kuten merkkiä Scholl, kyseessä taisi olla muotivillitys? Satamassa kiinnosti vanhempaa mallia olevat HR 40, HR 41, pari Rasmusta, Monsun "Vindela", aika uusi Najad 44. Joitakin ökyveneitä, merkkiä ei tunnistanut. Sataman veneiden katselu kuuluu varmaan jokaisen veneilijän “töihin”. Naapuriveneilijöitten suosituksesta menimme tutustumaan merimuseoon, siellä vierähtikin koko päivä. Ylioppilaat juhlivat kadulla koulun päättymistä. Tyyli oli kuin suomalaisissa penkkareissa riehakkaina kuorma-auton lavalla, tosin juhlavaatteissa. Keli oli aika vilakka. Kuorma-autot oli koristeltu koivuin. Paljon näkyi ilmapalloja, kimaltavia koristeita, pieniä Ruotsin lippuja heiluteltiin yleisön joukossa, nämä tiesi paljon roskaa, seuraavana päivänä oli siivottu pois.

Karlskronassa ylioppilaitten “penkkarit”

12.6. Edelleen Karlskronassa. Keli oli vieläkin viileää ja tuuli lounaasta 8 m/s. Porukkaa lähti satamasta, Marinetraficista katsottuna lähinnä saksalaisia veneitä jatkuvana helminauhana pohjoiseen päin. Suomalaisia näkyi tulevan pohjoisesta etelään päin. Jos kesälomaa on nelisen viikkoa, siinä ajassa pitää ehtiä paljon. Satamaan ei voi jäädä odottelemaan sopivampia kelejä, mennään vaikka vastaisesti tuulisikin. Onneksi meillä ei ollut niin kireä aikataulu. Toivoimme toki kovasti, että tuuli vihdoin kääntyisi meillekin suotuisammaksi! Patikoimme Biltemaan pikku ostoksille, kävimme myös katselemassa Jyskissä ja XXL Outletissa. Pari kilometriä kävelyä lisää ja olimme libanonilaisen ravintolan edessä, mutta näytti niin autiolta, että käännyimme kannoillamme. Pienen matkan päässä oli Sport bar, sinne joutui ihan jonottamaan. Tarjolla oli päivän lounas tai valinnainen annos viidestä tai pizza, vapaasti juomat, myös keskiolutta, runsas salaattipöytä ja kahvi vielä. Logistisesti kaikki näytti toimivalta, taisivat tehdä asiat oikein. Tarkoitus oli tulla bussilla takaisin satamaan, mutta päätimme kävellä. Bongailimme talot ja pihat matkan varrella, jossain vilahti punertava kissa valkoisine sukkineen, ruusuja, monia kukkivia pensaita, pioneja, alppiruusuja, iiriksiä, unikkoja, ainakin niitä sai ihailla.

Karlskronassa pihabongailua

13.6. Aamulla vaihdoimme genoan jibiin ja valmistauduimme seuraavan päivän purjehdukseen. Lidlistä ostimme lohibiitit ja Hemköpistä kanajauhelihaa, jos tekisimme pitemmän reissun, jaksaisimme kyllä näillä eväillä. Kävimme vielä lounaalla intialaisessa, josta Mika intoutui kirjoittamaan hyvät arvostelut.

14.6. Sääennusteen mukaisesti moottorivoimalla jouduimme menemään muutaman tunnin ennen kuin tuuli alkoi viritä. Kuvittelimme jatkavamme yön yli aina Klintholmiin saakka. VHF kuulutti kuitenkin gale warningia, iltapäivä oli pitkällä, ja tuuli voimistuisi illan mittaan. Meidän purjehduksemme jäisi nyt Simrishamnniin ja lauantai 15.6. olisi huilipäivä. Ehkä tämän kerran jälkeen muistaisimme, että se on Tally-sovellus, jolla täällä maksetaan satamamaksu. Pari muutakin suomalaisvenettä näkyi aamulla satamassa. Viereinen suomalainen venekunta viihtyi koirineen omissa oloissaan. Mika oli kuullut, että Simrishamnissa olisi myytävänä camping-kaasua, kävimme toteamassa asian myymälässä. Hinta tosin oli kaksinkertainen (400 SEK) ainakin Tanskaan verrattuna. Nautimme hyvät pizzat ja salaatin Aldossa. Kävimme Nikolauksen (merenkulkijoiden suojeluspyhimys) kirkossa, ovi oli tällä kertaa auki (koronapandemia ohi). Sytytimme kynttilät meille läheisten vuoden aikana poisnukkuneiden muistoksi, muistokirja oli myös esillä. Kahvila Kagaan poikkesimme sateen pitoon teelle ja kahville. Tupa oli vähän ajan päästä täynnä. Kävelimme vielä karavaanarialueelle, siellä oli kahdeksan radan täyspitkä ulkoallas. Illalla vaihdoimme jibin takaisin genoaan, ei enää tuullut ja ilta-aurinko suurin piirtein kuivatti jibin.

Simrishamnissa

16.6. Nousimme ylös puoli viideltä. Lähtö ei kuitenkaan ollut niin tehokas kuin oli suunniteltu, mikä vähän harmitti. 3-4 m/s tuulta kaakon suunnalta ja täysin purjein paapuurin halssilla kuuden solmun vauhtia, joten tätä menoa olisimme Klintholmissa iltakahdeksaan mennessä? Kiersimme tuulipuiston alakautta, josta tuli lisämaileja. Loppukympille tuli sadekuuro ja tuuli kääntyi vastaiseen. Satamassa tyhjäkäynnillä moottori ei tunnu saavan tarpeeksi polttoainetta ja käy epätasaisesti. Asiaa pitää tutkia… Pääsimme kuitenkin hyvin perille Klintholmin satamaan. Rantautuminen paalujen väliin onnistui hyvin. Matkaa kertyi noin 80 merimailia Simrishamnista. Etsimme jonkin aikaa maksuautomaattia. Päivän tarjous: kolme yötä kahden hinnalla. Tulostettaessa kuitti näytti tyhjää, muste loppu. Saimme niskaamme vielä kovan sadekuuron suihkuun mennessämme ja kastuimme vyötäröstä alaspäin, vaikka oli isot sateenvarjot suojana. Muutoin kaikki hyvin, suihkuun päästiin ja sähköt saatiin ja lämppärillä kuivatettua veneen sisäilmaa. Onneksi ehdimme ennen tuota rajua sadekuuroa satamaan, oli 18 m/s puuskaa. 

Maanantaina Mika tutkaili moottoria ja muut huolto- ja siivoushommat saimme myös tehtyä. Mika lainasi vielä pientä meisseliä naapurilta. Pakokaasunlämpötilan mittarinäyttö ei kuitenkaan toiminut. Illansuussa kävelylenkin jälkeen kävimme juttelemassa suomalaispariskunnan hienolla Nauticat 35 veneellä. He kertoivat käyneensä muutamia kertoja kanavilla ja saimme hyviä vinkkejä myös satamista. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja oppia uusia asioita.

Tiistaina siirsimme veneemme kylkiparkkiin. Hollantilaisella purjehtijapariskunnalla oli myös Monsun, vuosimallia 1976, Amare. Satamasuositus oli Cuxhavenissa, jota taas eräs tapaamamme suomalainen ei suositellut. Alkoholin ja tupakan taxfree suosivat Helgolandia ja halpa polttoaine. Tanskalaispariskunta (Najad 35) kertoi muuttaneensa Kööpenhaminasta tänne Klintholmiin. Yllätyimme, kun Tanskan ainoalla(?) luonnonsuojelualueella oli karjaa käyskentelemässä. Alueella oli suota. Pariskunta kertoi, että sianlihaa tuotetaan vientiin valtavia määriä. "Kukaan" ei pidä maanviljelijöistä, kun lihaa tuotetaan niin paljon.

Tanskalaista luonnonsuojelua Klintholmin luonnonsuojelualueella

19.6. Saimme lähdön hyvässä järjestyksessä tehtyä, purjeet ylös ja kohti Gedseriä, eteläistä Tanskaa. Ravakkaa menoa, reivasimme muutamaan kertaan. Tuuli yltyi, näkyi vaahtopäitä ja viimeiset mailit ajoimme vastatuuleen kapeaa ruopattua väylää satamaan. Kylkiparkissa oli tilaa! Olisimme jääneet tuolle paikalle, mutta tarkka saksalaisveneilijä opasti, että vain yli 12-metriset saivat jäädä. Tutkailtuamme sataman tilanteen siirsimme veneemme paalupaikalle ;). Saniteettitiloihin oli käytössä Tally-kortti. Yöllä tuuli tuiversi, masto piti meteliä ja vene oli vähän kallistuneena. Jatkoimme aamulla matkaa Kieliin ja kanavaa eteenpäin Rendsburgiin. Perillä paikallinen saksalaismies selitti meille auliisti kanava- ja vuorovesiasioita. Camping gazia ei ollut myytävänä 3 kilon pulloissa (vain 5 ja 10 kilon pulloissa). Kävimme Aldissa ruokaostoksilla. Dieseliä ostimme myös. Illalla Siriuksen Jyrki ja Tarja kävivät moikkaamassa meitä toisesta satamasta.

Brunsbuttelissa kanavan sulussa

Rendsburgista jatkoimme 23.6. aamulla edelleen Brunsbutteliin, jossa odottelimme pari tuntia ja valmistauduimme siirtymään sululle. Kun sitten kello 16 hujakoilla kuului merkkiääni (pirinä), muutama vene lähti sululle, ja me mattimyöhäiset kiiruhdimme viimeisinä. Vene kiinni keulasta (edellä oleva ystävällisesti auttoi) ja perästä juoksevilla köysillä ponttoonin lenkkeihin. Sulku meni kohta puolin takanamme kiinni ja vesi alkoi nousta. Odottelimme kymmenisen minuuttia ja sulut aukesivat jälleen merkkiäänen soidessa. Lähdimme liikkeelle Pohjanmerelle ja kohti Saksan Cuxhavenia. Painelimme menemään jopa 9,3 solmua virran mukana lähellä Cuxhavenin satamaa. Matkaan kului kolmisen tuntia. Suuntasimme pursiseuran pitämään satamaan, Segelvereinung Cuxhaven Ev. Suomalainen "buddy boatimme" Sirius meni heille tuttuun Amerikan satamaan. Saksalainen rouva Brunsbuttelissa oli suositellut meille juuri pursiseuran satamaa. Vapaalle aisapaikalle ajo onnistui hyvin, ei tuulta. 

Aamulla pyykinpesua, Mika kävi venetarvikeliikkeessä. Yllättäen pesukoneen luukku ei lähtenyt auki, mutta asia korjaantui, kun satamamestari tuli apuun ja väänsi jostain salaisesta vimpstaakkelista sähköt jälleen päälle ja luukku avautui. Aurinkoinen lämmin sää kuivatti pyykit veneen avotilassa. 

Suuresta "Bauhausista" kysyimme camping gaz-vaihtopulloja. Mika osti projektikokeilua varten myös pari ohutta metalliputkea. Kävelimme uudestaan veneelle ja haimme tyhjät kaksi 2,75 kilon kaasupulloamme ja saimme vaihdossa siistit uudet täydet pullot. Ne repuissa talsimme takaisin veneelle. Näiden kävelylenkkien aikana näimme pariin otteeseen tuttumme pyöräilemässä myös varastojen täydennyspuuhissa. Saimme suosituksen kalakeittolounaspaikasta, ehkä seuraavalla kerralla menemme, nyt tyydyimme matkan varrella olleen Lidlin Ceasarsalaattiin ja pizzapaloihin. Lidlissä näppärä leivänleikkuukone oli asiakkaitten käytössä. Leipomukset sai myös kätevästi kaalaistua lasivitriinin hyllyltä sivuun, eikä asiakas voinut työntää näppejään leipomusten sekaan! 

Tiistaiaamuna 25.6. palautimme saniteettitilojen ovikortin ja kuluttamatta jääneet varat sai maksukortille takaisin. Muutama muukin oli jo ehtinyt lähteä ennen aamuviittä. Meillä oli myötävirtaa ja tuuli kävi idästä. Tätä tuulta riittäisi keskiviikkoiltaan tai ehkä torstaihin saakka. Ajattelimme yrittää Den Helderiin Hollannissa. 5 solmun nopeudella voisimme päästä vuorokaudessa 120 merimailia. Matkaa olisi noin 170 merimailia. Vastavirtaa matkan varrella olisi parin solmun verran maksimissaan, myötäinen tuuli ja myötävirta kompensoisivat vastaista. Keskimäärin viiden solmun nopeus voisi siis olla mahdollinen. Alankomaiden rannikkosaaret jäisivät sitten tällä kertaa näkemättä. Yöksi laitoimme tuuliperäsimen ohjaamaan. Pysyttelimme visusti plotterin mukaan valkoisen veden puolella, yli 10 metrissä. Vahti sai olla valppaana, sillä kulkusuuntaa joutui korjaamaan usein. Pari purjevenettä näkyi AISissa, “Static Energy” rahtialus ohitti meidät yön tunteina. Kalastusaluksilla oli AISit päällä, ja ne olivat hyvin valaistuja sekä riittävän kaukana meistä, ei tarvinnut väistellä. 

Aamupäivällä ihmettelimme VHF-kanava 16 safety-kutsua, moneen otteeseen kuului hälytys. Kulkusuunnastamme eteenpäin kartassa näkyi sotilasharjoitusalue. Sieltä löytyi tarkempaa tietoa yhteydenottoa varten. Mika otti yhteyden kanavalla 74 ja kertoi sijaintimme ja veneemme tiedot operaattorille ja sen, että väistäisimme sotilasharjoitusalueen. Vihdoin hälytykset loppuivat ja kohta kuulutettiinkin harjoituksen päättymisestä, emme ehtineet alueelle saakka. Matkamme sujui kruisarin virsarilla, tuuli suht takaa ja vene keikkui ja purjeet paukkasivat liiankin kanssa. Vasta viimeisellä etapilla käännyttyämme etelään päin oli tasaista menoa, muitakin purjeveneitä näkyi. Texelin sotilasalueella oli toimintaa, yläpuolellamme lensi hävittäjiä, ja se kuului muttei näkynyt. Oli mukavan lämmin, tuuli tyyntyi ja käynnistimme moottorin. Alkoi olla vastavirtaa, muut taisivat odottaa myötävirran kääntymistä Texelin niemen kärjessä. Meitä alkoi matkan pituus jo painaa. Matkan varrella olimme nähneet pariin otteeseen pyöriäisen. Etäisyytemme Texelin rannikolle oli loppumatkasta mailin verran, hiekkarannikko näkyi hyvin. Täytyi ajaa tarkasti niemen kärkeen mentäessä, paikoin oli matalaa. Virtaus kääntyi lahdella 19:30.

Texelin rannikkoa, Alankomaat

26.6. Määränpäämme oli Koninklijke Marine Jacht Club Den Helderissä Texelin eteläpuolella. 

Kävimme rautakauppa Praxissa, ja Sumalis Phuket Thai Food baarissa iltasella, jossa menynä tofu-vihannes, kana-vihannes green curry ja riisi.

Perjantaina moottorin ilmaus?ongelman tutkailua. Päiväkävely kaupungille. 

Lauantaina lounaaksi fish and chips kaupungilla. Toripäivät, kaduilla myyntikojuja. Paikallinen erikoisuus oli päällystetyt (kanaa, kinkkua, juustoa,...) pehmeät lituskaiset lämmitetyt leivät. Robuustissa kahvilla ja minttuteellä, maailman parhaat juustokakut, oli mainos. Aurinkoista. Kävimme satamassa juttelemassa englantilaisen purjehtijan kanssa, hänellä HR 38.

Herkuttelemassa Robuust-kahvilassa, Den Helder

29.6. Päätimme lähteä yöpurjehdukselle. Aluksi genaakkeri, sitten virsari, myötätuulta. Yritimme jonkin aikaa ohjata tuuliperäsimellä, mutta oli vaihdettava autopilottiin. Tuuli liian vähän ja vene keikkui, tulisi aika ikävä yö. Emme olleet valmistautuneet mitenkään tulevaan yöhön, vaan katsoimme sääikkunan ja päätimme lähteä eli etukäteen lepääminen jäi väliin. Se vähän kostautui. Varhain aamusta vaihtui sivutuuleksi. Amsterdamin ohitimme moottorivoimalla. Rotterdamin kohdalla teimme ilmoituksen VHF:llä VTS:lle aikomuksenamme ylittää laivaväylä. Rahtialus otti yhteyden buddyboatiimme Siriukseen, tälle tuli kehotus väistää. Tuulta riitti ja saimme virtauksesta myös apua, nopeutta purjein oli jopa päälle 7 solmua. Ennen Blankenbergiä saimme VHF:llä VTS:ltä käskyn väistää venäläistä rahtilaivaa… 

30.6. Sunnuntaina Belgian Blankenbergissä De Vrije Noordzeezeilers-satamaan. Hirveästi lokkeja! Laiturit ja aisat olivat sotkuisia. Etsimme suihkutiloja, löytyivät vihdoin belgialaisherran avustuksella parkkipaikan takaa kaukana tien toiselta puolelta viinibaarin vierestä. Illalla satamaan saapui liuta kilpaveneitä, foiliveneitäkin näkyi. Aamulla Mika putsasi lokkien jätökset aurinkopaneeleista ja biministä. Se olisi jokapäiväinen homma todennäköisesti täällä, joten biminin rullasimme pois. Sääennusteen mukaan olisi sateista koko viikko.

Ever Meulen, kuvittaja, grafiikkaa, kiva näyttely kaupungilla. Tutustuimme ruokakauppojen, Aldin ja Carrefourin, tarjontaan.

Tiistaina toinen suomalaisvene, Sirius jatkoi matkaa, tuli vähän haikea olo, vilkutimme hyvästiksi, sateli. Jutustelimme vielä edellisenä iltana Siriuksessa. He olivat ajaneet polkupyörillä maanantaina Bruggeen. Ounastelimme josko Youtuben "Humu" saapuisi meidän satamaamme. Mika oli ottanut peräti yhteyttä ja kertonut satamapaikkamme. Tutustuimme iltalenkillä pitkään hiekkarantaan, jonka varrella oli rantaravintoloita ja putiikkeja. Kävelimme Belgium Pier tapahtuma- ja konferenssikeskukselle, joka sijaitsi 350 metriä pitkän laiturin päässä. Pyöreässä rakennuksessa olisi modernia taidetta näytillä ja ravintola. Terassi kulki rakennuksen ympärillä. 3 metrin vuoroveden korkeuden havaitsi helposti laiturin pilareista. 

Blankenbergen rantaa, Belgia

Myöhemmin keskiviikkona päätimme kävellä Zeebruggeen, "Humu" oli rantautunut satamaan. Koska heiltä yhteydenottoa ei tullut, emme arvanneet tuppautua juttusille. 8 kilometrin reitti osittain radan varrella ja rannan välillä sujui pienessä vesisateessa. Perillä katsastimme sataman ja näimme "Humun" kylkiparkissa. Zeebrugge näytti pieneltä tuppukylältä verrattuna Blankenbergeen. Ilmeisesti jotain teollisuutta Zeebruggessä on? Pääsimme kätevästi raitiovaunulla takaisin satamaamme. Matkalipun pystyi ostamaan automaatista maksukortilla. Pysähdyimme Aldin kohdalle. Ruokakaupat sijaitsivat kätevästi lähellä satamapaikkaamme. 

Torstaina 4.7. päätimme käydä tutustumassa Bruggeen. Seuraamalla raitiokiskoja pääsi helposti rautatieasemalle... Juna kulki tunnin välein, 11 minuutin matka. Viileähkö sää, mutta ei satanut. Brugge taitaa olla kuuluisa suklaapuodeistaan, niitä näkyi paljon. Magdalenan kirkossa oli taidenäyttely, kantaa ottavia teoksia oli näytteillä suvaitsevaisuuden, rauhan ja tulevaisuuden puolesta. Teokset oli heijastettu seinille. Kirkon katosta roikkuvassa keinussa sai keinua. Näyttelystä tuli vaikuttunut olo. 

Bruggen Magdalenan kirkossa

Bruggea ympäröi joki ja kaupungin sisäpuolella kulki kanavia. 12 eurolla olisi saanut venekyydin. Yhteen veneeseen mahtui kolmisenkymmentä asiakasta. Veneissä oli pääasiassa sähkömoottorit. Hevoskyytejä oli myös tarjolla. Piipahdimme parissa vanhan kaupungin lukuisista katolisista kirkoista. Söimme Mäkkärissä ja myöhemmin kävimme kahvilassa, creme brulee ja dame blanco eli paahtovanukasta ja vaniljajäätelöä ja kahvia ja teetä. Hinnoittelut turistityyliin, ravintoloissa ruoka-annokset alkoivat yleisesti kakkosella. Kanavan varrella huomasimme uimapaikan, jossa alakouluikäiset uivat valvojien silmien alla pienellä alueella ja vähän isommat harjoittelivat padelointia. Ehkä vesi vaihtui hyvin, mutta ei olisi tullut mieleenkään käydä uimassa kanavassa... Kaupunki oli kaunis, tiiliset kadunvarsitalot oikein viehättäviä, puistot siistejä istutuksineen, puistoissa suuria vanhoja lehtipuita. Vanhan kaupungin museokäynnit jätimme väliin sekä rihkamakaupat, olimme huonoja turisteja. Aasialaisia turisteja näimme muutamia. Me lähdimme takaisin iltakuuden junassa.

Bruggen kanavaa

5.7. Perjantaiaamuna satoi. Veneen siivousta ja lounas veneessä. Päätimme käydä katsomassa itsepalvelupesulassa, ehkä pesisimme pyykit siellä. Lähdimme kaupungin uimahallille, yllätykseksemme urheiluhallit olivat uudet ja jotain uutta rakennustoimintaa oli vielä meneillään.

Mika kävi uimassa lauantaina. Marja odotteli kahviossa ja opiskeli Duolingosta espanjaa.

Blankenbergen satamassa viihdykkeenä ilmaiskonsertti

8.7. Seuraavana etappina Calais, Ranska. Lähdimme Blankenbergestä iltapäiväviideltä. Kevyttä tuulta takaa ja loppumatkasta sivutuulta, sateli välillä. Yöllä draamaa, kun moottori ei käynnistynyt. Olimme onneksi ohittaneet väylän kapean kohdan. Muutama turha käynnistysyritys, sitten moottorille lisää kaasua ja moottori käynnistyi jälleen! Pientä vastavirtaa loppumailit. Yhteydenotto VHF:llä satamaan, saimme käskyn odottaa poijulla sataman suulla tulevaa liikennettä. Olimme satamassa allonmurtajan sisäpuolella  9.7. aamuseitsemältä ja kiinnityimme toiseen poijuun odottamaan nousuvettä ja pääsyä vierasvenesatamaan muiden odottajien mukana. Nukuimme muutaman tunnin ja söimme lounaan. Pääsimme sisään iltapäivällä kello kahden tietämissä. Vieraspaikat oli kylkikiinnityksellä. Satamakapteeni otti veneen strategiset tiedot ylös, saimme kulkukortin porttiin ja koodin wc-tiloihin. 

Mika piipahti seuraavana aamuna venetarvikeliikkeessä. Lähdimme kävelemään kaupungille aikomuksena ostaa moottoriöljyä, mutta liike oli aika kaukana, ei tullut ostettua. Lounas mielessä katsastimme paikkoja. Päädyimme Pizza Hutiin, suolaista pizzaa ja paikka oli epäsiisti. Mika osti kipeään varpaaseen apteekista antiseptistä Daken-merkkistä ainetta. Iltapäivällä tutustuimme pitkään rantaan, kovasti oli porukkaa liikkeellä ja jäätelö teki kauppansa. Valtavan lohikäärmeen kyytiin ei uskallettu, se suihkutti vettä ja karjui, kyydissä olijat tykkäsivät. 

Puistoa Calaisin kaupungilla

Lähdimme 11.7. Calaisin satamasta 7:30 muitten vanavedessä, aluksi oli vastaista ja puolivälissä Boulogne Sur Merille niemen kärjen paikkeilla saimme molemmat purjeet vetämään. Perillä saksalaisen Sal-ly veneen rouva kertoi, että heillä potkuriin oli tarttunut jotain. Illalla näimme sukeltajan laiturilla lähtemässä tutkimaan asiaa. Meillä oli jumitusta genoan rullalaitteessa. Syyksi osoittautui laitteen sisällä olevat liian pitkät sokan haarat, jolloin kotelo ei ollut mahtunut kunnolla paikoilleen. Ostimme autovaraosaliikkeestä 5 litran öljykanisterin. Ranskalainen kauppias ei ollut ymmärtää millaista laatua halusimme, Google-kääntäjän avulla sitten selvitimme, että halusimme 15-40W dieselmoottoriöljyä :). Carrefourin aprikoosit osoittautuivat hyviksi. Illemmalla kipusimme vielä tuomiokirkolle, vaikuttava rakennus, vallihauta ympärillä. Emme nähneet vielä kenenkään syövän baareissa, mutta juomat maistuivat. Aivan sataman vieressä konsertti oli alkamassa kello 20 ja kestäisi puoleen yöhön saakka. Hiphoppia ja teknoa? Nuorisoa oli paikalla runsaasti. Neljä päivää sitä lajia? Meillä ovikappaleitten ikkuna särisi ja resonoi jyskeen voimasta.

12.7. Lähdimme aamulla sateessa Boulonge-Sur-Meristä. Sirius lähti myös, mutta kohti Cherbourgia. Meillä määränpäänä Dieppe, jonne reilut 50 merimailia. Ihan hyvältä näytti tuulikin, takaa 7 m/s. Pääsimme myötävirrassa monta tuntia, sadekin lakkasi, vastaavasti keikutus lisääntyi ja tuuli heikkeni, loppumatkasta oli sivuvirtaa solmun paikkeilla. Kymmenisen mailia ennen Dieppeä saimme VHF:llä käskyn muuttaa kurssia 10 astetta paapuurin. Rajoitettu alue koski rakenteilla olevaa tuulivoimalaa. Kauempana oikealla näkyi vain öljynporaustornin näköinen korkea torni, muuten ei näkynyt mitään. Meidän hyvä tuulikulmamme muuttui, kun kiersimme rajoitetun alueen. Sataman suulla valot näytti punaista, odotimme vihreän vaihtumista reilut puoli tuntia, kunnes rahtialus ja matkustajalaiva lähtivät satamasta. Kun tulimme Dieppen satamaan, meitä tultiin vastaan laiturin päähän ja osoitettiin paikka. Satamakonttori ja saniteettitilat olivat täälläkin aika kaukana. Saimme ovikoodin saniteettitiloihin kuin myös porttiin satama-alueelle, joka tosin oli aina auki. 

Satamista Ranskan ja Belgian puolella emme olleet ottaneet vielä tankkiin vettä, edellisen kerran otimme Hollannista Blankenbergestä ja silloinkin vain vähän. Vesimittarin osoitin oli nyt punaisella. Boulongessa olisi tarvittu oma liitin omalle vesiletkulle, oli myöhä ja rautakauppaostokset jäisivät seuraavaan satamaan. No, Dieppessä sitten vedenotto onnistui. Dieppessä rantaravintoloita oli vieri vieressä, tarjontaa riitti, sinisimpukkaa, fish and chips, ranskalaisia, ei kovin kummoista, hintavia. Kävelimme lauantaina kauemmas Lelerc Express-ruokakauppaan, sieltä merimiesten kappeliin. Näytteillä oli taidokkaasti tehtyjä veistoksia moottorisahan ketjuista. 

Näyttely Merimiesten kappelissa, Dieppe

Tarkastimme aamulla torin tarjontaa, Marja osti mielestään merellisen raitapaidan, jonka hihaa koristi ankkuri. Leclerc-ruokakauppaan kävelimme ylämäkeen katua, jota riitti ja riitti. Pysähdyimme huilimaan pikku konditoriaan kahville, oli aurinkoista. Kävimme iltapäivällä sataman lähellä olevassa Carrefourissa, ostimme seuraavaa purjehduspäivää varten kalkkunafileitä vartaissa ja tumman ruisleivän tapaisen. Päivä kului Dieppessä mukavasti. Illalla kävelimme vielä rantakadulla, ja otimme kuvan sataman suulla sijaitsevasta “häijystä” Jeesus ristillä-patsaasta. Ranta oli kivikkoista, Marja otti pari pientä reiällistä kiveä muistoksi. Erikoinen yksityiskohta omakotialueella kävellessämme oli eräässä pihapiirissä käyskentelevät kanat: yksi kanoista oli painanut pään nurmikkoon ja jäkitti paikoillaan hievahtamatta. Mikähän sai kanan toimimaan niin?

Dieppen kana

Kanavan suun valtava Jeesus-risti

Illalla juttelimme ruotsalaisen veneilijäpariskunnan kanssa. He olivat tulossa Espanjan pohjoisosasta. Mennessä he kiersivät Biskajanlahden rantoja pitkin ja takaisin tullessa ylittivät lahden. Tämä vuosi ollut normaalia kylmempää, sanoivat “kaikki”. Illalla kuulimme ilotulituspauketta, sunnuntai heinäkuun 14. on Ranskan kansallispäivä.

Aamulla Mika tutki moottoriongelmaa, mystinen ongelma ei ole ottanut ratketakseen, moottori ei käy tyhjäkäynnillä tasaisesti, muuten moottori toimii erinomaisesti. Lähdimme kävelemään ylös linnamuseolle. Pysähdyimme lounaalle kirkon vieressä olevaan viehkoon kahvilaan. Annoksina perunalaatikkoa ja salaattia juustoisen kermaviilipalleron kera. Ilmeisesti kuului jättää osa juomista juomatta, kahvikin, vai eivätkö jaksaneet; seurasimme viereisen pöydän fiinejä ranskalaisia. Me söimme lautasemme tyhjiksi :).

Dieppessä lounaalla

Vierasveneistä pidettiin lukua, sunnuntai-illan edellä satamapäällikkö kysyi, koska olemme lähdössä ja kehotti käymään maksamassa konttorilla.

15.7. Kuudelta aamulla lähdimme Dieppestä. Fe Camping kohdilla delfiinejä! Loistavat tuuli- ja meriolosuhteet. Ihan loppumatkasta tuuli kääntyisi, mutta perillä Le Havressa olimme lopulta neljän aikaan iltapäivällä. Taas aika marssiminen satamakonttoriin ja saniteettitiloihin, mutta asialliset tilat, kulku toimi kortilla. Tutustuimme Pyhän Josephin kirkkoon, valmistunut 1957, 107 metriä korkea, todella vaikuttava sekä sisältä että ulkoa, sijainti lähellä satamaa. Arkkitehtinä Auguste Perrett. Havressa on noin 170 000 asukasta. Pitaya -it's Thai to eat- street food ravintolassa menyt vege ja tofu. Aamulla kävimme Super U-ruokakaupassa, ostimme pakastettuja lohipaloja. Marja kävi MuMassa, modernin taiteen museossa. Esillä oli vanhoja valokuvia 1800-luvulta ja Claude Monetin ja Henri Matissen maalauksia. Tämän jälkeen katukahvilassa ja vielä parissa taidegalleriassa. Sillä välin toisaalla: Mika ehti etsiä rautakaupan, josta osti vesiletkuun hanan ja saada askeleita 23000. Askeleiden saamisessa olemmekin molemmat kunnostautuneet. Oli tuulisempi päivä, merellä 10 m/s. 

Pyhän Josephin kirkko, Le Havre

Perjantaina tapaisimme lähipiiriä!! Illansuussa torstaina 17.7. lähdimme malttamattomina liikkeelle Le Havresta, ovikortitkin olivat lakanneet toimimasta, korkea aika lähteä... Alku oli lupaava, vienossa styyrpuurin puoleisessa hieman vastaisessa tuulessa painelimme kohti Cherbourgia. Ei aaltoja. Isoja aluksia näköpiirissä. Tuuliperäsin ohjasi usean tunnin. Mika laittoi pimeässä spiirapuomin genoalle. Marjan vahtivuorossa tuuli oli heikentynyt lisää ja autopilotti sai pitää kurssia. Myötävirtaa. Näkyi täysikuu ja tähtitaivasta. Kalastusaluksissa melkein kaikissa oli AIS. Oli vähän tympeää istua vahdissa, vähän paleli ja väsytti. Ajatus kulki ihmeellisiä latujaan ja mikään hätähän ei ollut. Syvyysmittari näytti 40 metriä. Puolen yön jälkeen osuimme kalastajien poijuun, sen heijastin näkyi valon osuessa, mutta muuten törmäämiseltä olisi lienee ollut mahdoton välttyä. Vähän aikaisemmin kaksi poijua vilahti ohitse, niihin emme tuurilla osuneet. Aamuneljän paikkeilla Mika käynnisti moottorin, tuuli tyyntyi ja virtaus kääntyi vastaiseksi. Satamaan pitäisi mennä myötävirralla… Jurruttelimme paria mailia eteenpäin tasaisella merellä. Satamaan pääsimme aamuyhdeksän aikoihin. Tuttu vene, Sirius, oli lähdön tunnelmissa. Tämä vaikutti siistiltä satamalta, hintaa 30 euroa yöltä. Kävimme ostoskeskuksessa Carrefourissa. Sataman lähettyvillä oli lukuisia ravintoloita, baareja, kahviloita. 

Perjantaina pesimme pyykkiä, 4,80 euroa kone, kuivaus 1,2 euroa 8 minuuttia. Aurinkoista, joten kuivattelimme pyykkejä veneen avotilassa. Iltapäivällä tulivat sitten odottamamme vieraat! Nautimme veneellä teetä ja kahvia ja ostamiamme pullia ja Normandian torttua kermavaahdon kera. Tuliaisiakin saimme: Fazerin suklaata ja ranskalaista "ruisleipää". Pitkästä aikaa pääsimme autokyytiin, ajoimme Normandian maihinnousurannikolle, Omaha beachille. 

Omaha Beach, Normandia

Sähköauto jätettiin parkkipaikan latauslaitteeseen. Sillä välin kiertelimme maihinnousualueella. Hautausmaa oli suljettu iltakuudelta, jäi näkemättä. Maihinnousualue oli todella vaikuttava, bunkkereista oli selkeät näkymät rannikolle ja ranta sotilaille varsinainen surmanloukku!

Ennen Cherbourgia pysähdyimme iltaruualle Valognesin kaupunkiin, auton jätimme lataukseen yleiselle latausasemalle siksi aikaa. Ravintola Le Versailles Normandessa nautimme simpukoita ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Hienoa olisi osata ranskan kielellä tehdä tilaukset, kuten Vesa osasi! Harmillisesti auton lataus ei ollutkaan toiminut. Pääsimme kyllä takaisin satamaamme Cherbourgiin ja siellä lataus onnistui. Vieraittemme matka takaisin saattoi jatkua, he pääsivät 02:30 perille Deauvilleen!

Lauantaina vähän remonttia veneessä. Mika rakenteli valmiiksi sähköistä polttoainepumppua. Asennus sunnuntaina, tuntui toimivan? Kaksi vuotta uudella moottorilla (Beta Marine 25 hv) 150 moottoriajotuntia tähän mennessä. Lauantaina kävimme ruokaostoksilla Carrefourissa. Sunnuntaina iltapäivällä pyykinpesua, kävelyä kaupungilla, kahviloita oli avoinna. Ilma oli jälleen viilentynyt. Vuorovesikorkeus 4,5 metriä? Sunnuntaisin kaupat olivat kiinni, näin oli joka puolella matkan varrella. Seuraamamme youtuben  "Humu" oli päässyt takaisin Suomeen. Maanantaina kaupunkikävelyä, sateista. Tiistaina ruokaostoksia, taidegalleriassa käynti. Ostimme Guernseyn kohteliaisuuslipun. Lippujen hinnoissa oli eroja kahden lähellä olevan kaupan välillä... 

Cherbourgin sateenvarjot

24.7. Keskiviikkona Guernseyn saarelle Englannin kanaaliin. Virtaukset ja tuuli olivat sopivan suuntaiset! Satamasta oltiin vastassa ja osoitettiin odottelupaikka HR:n kyljestä. Veneitä oli nyt viisi rinnakkain. Muut olivat odottaneet jo hyvän aikaa, iltakuudesta, sanoi naapuri, me tulimme iltakahdeksalta. Heti kohta pääsimme satamaan vuorovesikynnyksen yli. Olimme Guernseyllä, EU:n ulkopuolella! Keltainen karanteenilippu saalingissa täytimme tulli- ja maahantulopaperit.

Seuraava päivä oli sateinen. Tutustumista kaupunkiin, poikkeuksellisesti käynti kirjastossa, koska satoi, sitten tietenkin katsomassa ruokakaupan tarjontaa, veneellä lounas ja kahvit. Satoi koko päivän, turistitoimistossakin kävimme, olisi voinut tehdä bussireissun toiselle puolelle saarta ja kokea meren pohjalla kävelyä. Tällä ilmalla ei kiitos. Satamassa wifi ei oikein toiminut, mutta kirjaston wifi toimi erinomaisesti. Kirjaston virkailijarouva kertoi poikansa olevan keikkalääkäri, poika asui Kotkassa ja oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Kotka ja Savonlinna olivat hänellekin tuttuja paikkoja.

Guernseyn saarella Englannin kanaalilla

26.7. Oliko orca? Valkoista evässä, näkyi puoliltapäivin mennessä Guernseystä Ranskan Paimpoliin. Moottorimarssia eteenpäin, ei tuullut kuin nimeksi, olisi pitänyt odotella sunnuntaihin Guernseyssa tuulen kääntymistä. Paimpolista St Maloon on suurimmat vuorovesivaihtelut Euroopassa, Paimpolissa on enimmillään 9 metriä. Loppumatka 8 merimailia kulki "vuorovesialuetta" pitkin, sivusuunnalta virtausta enimmillään 4 solmua? Kuljimme 8-9 solmua. Virtaus hellitti loppumatkalle. Sulku Paimpoliin avautuisi tänään iltayhdeksän tienoilla. Näimme plotterilta muutaman veneen ankkurissa. Maisema ympärillä muistutti Japanista saarineen. Ilta-auringossa tummassa silhuetissa näkyi metsiköitten ja yksittäisten puiden ääriviivat, viehkoa. Syvyysmittari näytti viittä metriä. 40 merimailia oli sitten tämän reissun pituus. Kello iltakymmenen ajoimme Paimpolissa sululle, jossa yksi vene odotti sulun avautumista. Seinämissä roikkui köydet, joista saimme otettua kiinni ja pidettyä venettä paikoillaan, kotvan kuluttua sulku avautui ja pääsimme sisään satamaan. Satamakapteeni ajoi kumiveneellä viereen kertomaan minne voimme parkkeerata. Laiturilla iäkäs herrahenkilö avusti köysien kiinnityksessä. Satamaan kuului aikamoinen teknojyske, kuin Bologne-Sur-Merissä? Tosin siellä oli maksavia asiakkaita. Kävimme suihkussa (ovi oli auki) ja pääsimme nukkumaan puolilta öin. 

Paimpol

Meri karkaa Paimpolissa

28.7. Lähdimme kello 13 Paimpolista. Ehkä jäisimme Brestiin, ehkä jatkaisimme Biskajalle.

Odottamassa sulun avautumista Paimpolissa

Sunnuntai-iltana moottori käyntiin, välillä purjeet ylhäällä ja taas pois. Brestistä ei näyttänyt lähtevän kukaan. Teimmekö virheen? Yöllä näimme pari trimaraania, ehkä jatkoivat eteenpäin. Meillä olisi edessä 600 kilometriä Biskajanlahtea seilattavana Espanjan A Corunaan. Aamulla delfiinejä ui veneen vieressä. Aurinko paistoi, oli heikkoa myötätuulta, keikuimme kruisarin virsarilla pikku hiljaa, virtaus alkoi kääntyä myötäiseksi puolen päivän jälkeen. Spekuloimme Biskajan ylityksen jatkamista. Jos moottorilla joutuisi ajamaan, polttoainetta riittäisi reilut 70 tuntia (2 litraa sadalla merimaililla). 

Aurinko paistoi, mutta oli viileää. Vihdoin tuulta purjeissa: reilua viittä solmua myötätuulessa. Pienet aallot tällä haavaa, syvyyslukema näytti 100 metriä. 

Biskajanlahdella

Illemmalla saimme tuuliperäsimen ohjaamaan. Keikutti kovasti. Vähäistä liikennettä. Yöllä rahtialus väisti meitä takaa alle mailin päästä. Siinä mainittavimmat tapahtumat.

Teimme aiemmin huomion, ettei perälippuja aina näkynyt purjeveneissä. Meidän lippumme sidottiin hulmuamasta tuuliperäsimen tieltä. Aamuyöstä näkyi salamanvälähdyksiä taivaalla ja kuului jyrinää, huh! paapuurin, mantereen puoleisella taivaalla. Taivas yllämme näytti kuitenkin kirkkaalta, kuunsirppi loisti ja näkyi tähtitaivas. Nyt matka taittui vauhdikkaasti, mittari näytti myötätuulta yli 6 m/s.

Matkaa jäljellä noin 240 merimailia kello 6 tiistaiaamuna 30.7. Nyt ei palellut, toisin kuin ensimmäisenä yönä. Eivätkä ikkunat olleet huurussa. Taivas yllämme oli ikävästi pilvinen, takanamme pilvetön. (Muistimme, että Pariisissa oli meneillään olympialaiset). Säärintaman reuna ulottui meihin, satoi vähän ja sitten alkoi keikuttaa ikävästi. Aamu oli pilvinen, tuulen suunta pysyi samana, takaa noin 5 m/s, menimme reilua 4 solmua. Spiirapuomia sai pidennettyä lisää ja genuaa ulos enemmän. Meinasi käydä iso vahinko, kun perälipun naru jäi kiinni tuuliperäsimen lapaan. Onneksi Mikalla hoksottimet pelasivat, ja syy tuuliperäsimen toimimattomuuteen selvisi piakkoin. Aallot keikuttivat Paljon!

Frida, ruotsalainen purjevene, näimme sen nyt mailin päässä edessämme luovimassa. Aamuyön tunteina taisivat kyllästyä ja käynnistivät koneen, hävisivät sitten näkyvistä plotterin näytöltä. Meillä purjeet hakkasivat, ai kamala, tuota pauketta ei kestä mikään. Meri oli rauhoittunut, mutta keikuimme tietenkin edelleen, tuulen voimakkuus näytti 3 m/s ja vauhti putosi, viimeisen tunnin aikana olimme edenneet kolme mailia. Matkaa oli vielä 140 mailia, kun kello näytti aamuneljää. Kuunsirppi ja tähtiä näkyi. Aamuviideltä moottori käyntiin. (Heilutus ja purjeitten pauke sai vahdissa olleen Marjan hermostumaan täysin). Mika oli hoidellut purjeitten laskun ja spiirapuomin pois laiton aamulla, meri oli viimein rauhoittunut, ja aamupalaakin oli huomattavasti helpompi laittaa. Genaakkeri seuraavaksi, kun tuulisi vähän enemmän.

Aamupäivällä nostimme genaakkerin ja isopurjeen. 130-90 astetta oli tuulikulmaa, tuulta 3 m/s. Vauhtia 3-5 solmua. 110 mailia perille! Parin tunnin päästä laskimme genaakkerin ja avasimme genoan. Meno alkoi parantua purjeitten säädön jalkeen. Autopilotille suunnaksi 215 astetta. 

Biskajanlahdella

Nousimme niin ylös kuin pääsimme. Alkoi matkan edistymisen seuranta todella aktiivisesti, kun pelkona oli tuulen loppuminen ennen rannikkoa päämääränä A Coruna tai Sada. Sataa mailia ei olisi mukavaa ajella moottorilla. Pilvipoutaa, tarkeni ilman takkia. Ketään ei näkynyt enää, vielä aamulla pari rahtilaivaa kulki lähettyvillä. Frida oli mennyt menojaan. Mika laittoi siiman veteen, jos vaikka tonnikala nappaisi!? Iltakahdeksan jälkeen tuuli heikkeni, 2-3 m/s päästiin menemään. Puhelinoperaattori ilmoitti, että olemme Espanjassa!

Aikamoinen määrä näkyi kalastusaluksia plotterin näytöllä parinkymmenen mailin sisällä rannikosta, alueella, missä syvyys nousi 5000:sta 1000:een metriin. Delfiinejä ja ehkä myös sardiineja, Mika kertoi nähneensä aikaisin aamulla pomppimassa veneen vieressä. Pari pikku kalaa (eivät olleet sardiineja) löytyi veneen kanneltakin. Tuuli oli tyyntynyt, laskimme isopurjeen ja käynnistimme moottorin. Kuljimme Espanjan rannikkoa mailin päässä, emme kuitenkaan nähneet rannikkoa, hädin tuskin näimme sumussa eteemme. Aamun edetessä näkyvyys selkeni. Veden lämpötila oli 17 astetta. Pääsimme perille Sadaan pursiseuran satamaan puolilta päivin, satamakapteeni oli vastassa. Kirjauduimme sisään ja saimme pantillisen kulkukortin. 1.8. Biskajanlahti oli ylitetty onnekkaasti, 4 vuorokautta Espanjaan Paimpolista, Ranskasta! Olimme tyytyväisiä!

Pursiseuran satamaa, Sada, Espanja

2.8. Reissun jälkeen veneen tankkaus, siivousta, kiillotusta teräsosille. Lounastimme lähellä La Mercadiassa, näytti olevan suosittu paikka rantakadulla. Friteerattua kalaa ja salaattiannokset, jälkiruuat, teetä ja kahvia. Lounaan hinta 11 euroa. Tulimme samaan paikkaan lauantainakin. Friteerattua mustekalaa ja paistettua kalaa (seabrass). Paikka oli täysi. Aamulla sumua, päivällä aurinkoista. Pyykit laitoimme kuivumaan veneelle. Mukavan leppoisaa! Tutkailimme lähellä olevan Supermercadon tarjontaa, melko kaikkea löytyi, mutta valkoista merkkaustussia ei sattunut löytymään (eikä muitakaan paperi- ja kynätarvikkeita:). Kävelimme uimarannalle, noin kolmen kilometrin päässä löytyi myös kallioinen ranta, molemmissa porukkaa. Alavedellä paljastui vihertävää pohjaa, ehkä levää. Lahden pohjukassa vesi ei taida vaihtua kovin hyvin. Vuoroveden korkeusvaihtelu oli kolmisen metriä. 

Sunnuntaiaamulla kävelimme huoltoasemalle, ja Mika kantoi repussa 10 litran kanisterin dieseliä. Hinta päätähuimaava 1,3 euroa litralta, dieselissä oli 7 prosenttia biopohjaista. Lounas veneessä ja sitten kävelyretki kaupungille ylemmäs rinteelle, jotkut omakotitalot olivat jääneet kerrostalojen katveeseen ja niiltä näkymä merelle blokattui. Iltapäivällä kävimme nauttimassa sataman tarjoamat tervetuliaisjuomat pursiseuran terassilla.

Sada, Espanja

4.8. Maanantaiaamuna 14 kilometrin matka bussilla läheiseen Pentazonin pikkukaupunkiin. Kävelimme ympäriinsä, näimme paljon pyhiinvaeltajia ja camino-merkkejä kaduilla. Eroski-supermarketissa ostimme lounaat, jotka saattoi nauttia kaupan yhteydessä olevassa ruokasalissa, mikrossa sai lämmittää ruuan. Kaupan tarjonta oli mainio, oli paljon erilaisia kaloja, enemmän valikoimaa kuin Sadassa. Odottelimme aukion pysäkillä bussia takaisin Sadaan, oli aurinkoista ja lämmintä. 

Pentazonin kaupunkia

Sadassakin oli Eroski-marketti, se sijaitsi lähellä bensa-asemaa, valikoima oli pienempi kuin Pentazonissa. Mika olisi halunnut käydä vielä illalla kebabilla, mutta se sekä useimmat ravintolat olivat kiinni maanantaisin sekä sunnuntaisin. Kävimme tiistaina aamulla ostamassa ruokatäydennystä, seabrassia pakasteena. Mercadosta sai myös kaurahiutaleita. Päivän mittaan sateli. Lounastimme viimeisen kerran rantabaari Mercadossa. 

Ravintola Mercado Sadassa

5.8. Lähdimme ankkuriin lahden toiselle puolelle Aresin rannalle noin neljän mailin päähän Sadasta. Ankkuroimme parinsadan metrin päähän rannasta, matalaa oli pitkälti, koillisesta tuulta 4-5 m/s, illasta pilvipoutaa. Naapureina kolme englantilaista, kaksi ranskalaista, puolalainen ja joitakin liputtomia (espanjalaisia) pursia ankkurissa. Hyvin piti ankkuri koko yön, heräilimme välillä kuitenkin. Aamu valkenee vasta seitsemän jälkeen ja pimeä alkaa iltakymmenen jälkeen. Rannalla talojen valot häivyttivät tähtitaivaan näkemistä. Ajoimme aamulla kumiveneellä rantaan, tähystelimme rautalenkkejä luiskien kohdalla. Kannoimme veneen vähän ylemmäs hietikolle ja kiinnitimme sen luiskan rautalenkkiin. Tutustuimme rannan kävelykatuun, pari kilometriä sitä riitti, sekä paikalliseen supermarkettiin, kahviloissa istui porukkaa. Nautimme marketin salaattilounaan puistossa rannan lähellä, picnikillä oli muitakin. Rannalla oli tuulista, kävelykadulla taideteoksia, opastetaulussa vinkki 10 kilometrin kävelyreitistä. Kävelimme Aresin satamaan, merenneitopatsaalta näkyi Berolina. Tietenkin kumiveneeseen oli tuullut hiekkaa, olisi pitänyt kääntää se ylösalaisin?! 

Aresin merenneito

Myöhään illalla tullivirkailijat ajoivat kumiveneellä tutkimaan veneemme paperit. Yöllä tuuli kääntyi ja heräsimme muutamaan otteeseen, Mika vaihtoi kumiveneen paikan sivulta takaisin veneen perälle, eipä kolissut enää. Vähän viileää yöllä.

8.8. Soudimme aamulla rantaan tuulen suunnan ollessa suotuisampi kuin edellisenä päivänä. Rannan wc olikin lukittu, vasta puolilta päivin avautui, kyltissä luki. Kävelimme läheiseen Redesin kylään, kaunis paikka lahden poukamassa, muutama kilometri Aresista. Redesissä istuimme kahvilaan virkistäytymään, kuten muutkin turistit. Vahva suositus paikalliseen ravintolaan! 

Redesin kylää

Iltapäivästä lähdimme takaisin Aresiin, kumivene veteen, hups Mika liukastui, aalto pääsi kastelemaan meitä molempia. Veneeseen olisi päässyt kastumattakin, laineet kuitenkin yllättivät. Päätimme vaihtaa ankkuripaikkaa sisemmäs lahdelle. Mika veti ankkurin ylös ja lähtö onnistui isopurjeella, meillä oli tunnin matka Redesiin. Ankkuroimme lahdelle noin viiden metrin syvyyteen. Alavedellä olisi kolmisen metriä vettä kölin alla. Loppuilta sujui rauhallisesti pikku askareissa. Illan mittaan veneitä lähti ankkurista, tämä oli kuitenkin tuulen suhteen kivempi paikka kuin Ares. Aamusta wc:n huoltoa, sitten kumiveneellä rantaan ja Redesiin aamukaffeille. Tutustuimme kylään vähän tarkemmin, kaunista, varsinainen lomanviettoparatiisi. Kylässä oli yksi kahvila-baari (jossa me kävimme aamuisin), yksi ruokabaari (jossa söimme salaatti-chorizolounaan) ja yksi ravintola, jonne ei päässyt ilman varausta. Kävelyreittiä pitkin pääsimme lahden pohjukkaan, ohitimme yhden baarin, joka oli täynnä asiakkaita. Rannan lähellä kulki polku metsikössä, sitä oli kiva kävellä, paikoin oli jyrkkiä reunuksia, joista ei melkein uskaltanut kurkata. Niin kaunista. Loma-asuntoja (tai vakituisia), joista oli hienot näkymät merenlahdelle.

Redesissä

Iltapäivällä nostimme ankkurin ja siirryimme A Corunaan. Otimme yhteyttä satamakonttoriin kanavalla 9, meitä tultiin vastaan laiturille ja opastettiin vapaalle paikalle. Pyykit sataman koneeseen sunnuntaiaamuna, kone lähti toimimaan kun kopautti kolikkoautomaattia kylkeen ja kolikko kolahti alas, pyykit sai pestyä ja puhdasta tuli. Satama oli ihan kaupungin ytimessä, liikenne ei kuitenkaan häirinnyt, aukio oli pyhitetty kävelijöille ja katu kulki kauempana. Naapurissa oli tuttu venekunta, tanskalainen San Miguel. Myös Cherbourgissa tapaamamme Martin, jolle Mika lahjoitti isopurjeen vanhan skuutin, oli täällä. Nuorempi suomalainen pariskunta oli liikkeellä Saksan lipun alla samankokoisella veneellä kuin Monsun (vähän leveämpi ja sisätilat väljemmät), Amigo 33, Lille Ø. He olivat myös suuntaamassa etelää kohti, mahdollisesti pidemmällekin. Kävimme tutustumassa puolin ja toisin veneisiin.

Tiistaina kävelimme majakalle, Herkuleen torni, 55 metriä korkea, jota tituleerattiin vanhimmaksi toimivaksi majakaksi Espanjassa, Unescon maailmanperintökohde. Matkan varrella oli spa, jossa täyspitkä ulkouimala, sinnekin pääsi vain jäsenet. Toki rantaa oli vieressä, jossa ei-klubilaiset saattoivat pulikoida, suihkut rannalla käytettävissä myös. Havainnoimme, että kahvikupillisella ja bussilipulla oli sama hinta, 1,30 euroa. 

Keskiviikkona menimme bussilla Ikeaan, puolen tunnin kyyti. Ensin kiertelimme Leroy Merlin kaupassa (kuin Bauhaus), ostimme potkurin akselin voitelua varten rasvatuubin ja kävimme suuressa ostoskeskuksessa, Marineda Cityssä. (Zara on A Corunassa perustettu 50 vuotta sitten). Jotakin pientä ostettavaa oli Ikean listallamme, pääsimme myös testaamaan ravintolan lihapullat, kasvispulla-annokset, hyviä olivat, hintakaan ei päätä huimannut, alle 4 euroa annos. Jälkkäriksi euron pehmikset. Lidlin kautta ruokaostoksia ja sitten bussi 11:llä takaisin satamaan. Illaksi Martin Musto kutsui meidät dinnerille veneelleen. Paljon ohjelmaa mahtuikin tälle viikolle. Meitä oli täällä kolme suomalaisvenekuntaa, kun Siriuskin oli saapunut, mukavaa oli tavata heitäkin. Sataa tihuutteli.

A Corunan katutaidetta

14.8. Lähdimme ennen aamuyhdeksää A Corunasta. Odotimme viiden metrin sivutuulta, mutta käytäntö oli eri, vatkaus ja keikutus alkoi kohta satamasta lähtiessä, meille tuli moottoriajoa iltapäivään saakka, pidimme isoa ylhäällä tasapainottamassa menoa, tosin paljonkaan ei auttanut niin vähäisessä tuulessa ja reivattuna. Oli isoa maininkia, virtausta, ranta rupesi myös mataloitumaan jyrkästi, mikä aiheutti aallokkoa. Näimme muutaman delfiinin matkan varrella! AISista katsoimme, että liuta veneitä oli lähtenyt A Corunasta etelän suuntaan. Osa suuntasi ankkurilahdelle O Porto de Cormeen, kuten myös takanamme tullut Lille Ø. Meillä ankkurikettinkiä on kuitenkin vain 40 metriä (8 mm) ja päättelimme, että olisi joutunut ankkuroimaan kauemmas rannasta, ainakin 10 metrin syvyyteen lukuisten muiden taakse tilanpuutteen takia, joten jatkoimme eteenpäin, mutta saimme onneksemme purjeisiinkin lisää tuulta. Illalla pääsimme perille Camarinasiin. Iltaruoka iltayhdeksältä, suihkuun ja nukkumaan.

15.8. Kävelimme kylän rantareittiä ja metsäisemmälle polulle tällä kertaa Siriuksen pariskunnan kanssa. Hiekkarannoilla oli suihkut käytettävissä rannalla olijoille. Katselimme ankkurointipaikkaa, lahdella hotellin edustalla oli hyvin tilaa, 15 purjevenettä ankkuroituina. Hotellista voisi myös ostaa aamiaisen 8 euron hintaan. Kiertelimme vielä kaupungilla, jotkut kaupat olivat auki, kuten kiinalaisten pitämä sekatavarakauppa. Lounastimme veneellä, siivosimme ja pesimme suolavedet kannelta. Sirius pyysi Mikalta hilausapua mastoon (VHF-antennissa ongelmaa). Nautimme kahvit ja jäätelöt Siriuksessa, jäätelöt kävimme ostamassa paikallisesta baarista. Tänään oli Marian taivaaseenastumisen päivä, pyhäpäivä, ruokakaupat olivat kiinni.

16.8. Lähdimme käymään aamupäivällä majakalle, noin 7 kilometrin matkaa kuljimme rannan läheistä reittiä. Hölkkääjäpariskunta kipsutteli ohi. Talonrakennusprojektia oli meneillään kylän laidalla. Tiilestä seinät, ulkovuoraus taisi puuttua vielä. Oivallinen hiekkaranta uimista ajatellen oli reitin varrella, jälleen suihkuin varustettu. Jotakuinkin puolivälissä matkaa pysähdyimme kirkon mäelle, kirkon ovi oli lukittu. Nuori (yrmeä) saksalaispariskunta istuskeli varjossa kirkon seinän vieressä. Myöhemmin kuulimme kirkon kellojen lyönnit, eivät malttaneet olla soittamatta kelloja, kun oli mahdollisuus sitä varten. Mäeltä oli hyvät näkymät merelle, määränpään majakkakin näkyi. Lähtiessämme kylältä reitin varrella oli aluksi mäntymetsää ja eukalyptuspuita, saniaisia, sitten avaraa maisemaa. Osittain samannäköistä kasvillisuutta kuin Suomenkin kallioisilla saarilla. Yhdelle polun varren tasanteelle oli istutettu hortensioita. Majakalle tultaessa rannalla oli laajat kala-äyriäisviljelmät meressä. Majakan museossa emme käyneet. Takaisin mennessä soitimme matkan varrella Oro-ravintolaan varauksen (Restaurante Villa de Oro), varaus onnistui seuraavalle päivälle lauantaille lounasaikaan. Michelin tähden ravintola, arvostelut olivat hyvät. Tällä reissulla meille kertyi askeleita 19000 ja matkaa 14 kilometriä. 

Majakka kallion reunalla, Camarinas

Lauantaiaamu valkeni sumuisena ja sateisena, mutta lämmintä oli. Vanhojen autojen näyttelyssä rannalla oli kolmisenkymmentä autoa eri vuosikymmeniltä. Joukossa jaguaareja, mersuja, mustangeja, upeita kaikki. Kävimme vielä kiinakaupassa odotellessamme ravintolaan pääsyä. Puoli kahdelta menimme Oroon varauksen mukaisesti. Ulkoapäin vaatimattoman näköinen paikka. Tilasimme äyriäislautasen ja simpukoita, leipää, maistui juureen leivotulta, juomiksi kivennäisvettä ja alkoholittomat oluet, jälkiruoaksi kahvia, teetä, isoäidin kakkua ja juustokakkua marjoilla. Maksoimme lystistä noin 70 euroa. Ravintola oli saanut tähtensä tänä vuonna eli 2024, paikka oli siisti, kalusteet vaaleaa tammea, seinillä suuria valokuvia lähellä sijaitsevasta majakka-alueesta. Pöytiä oli ehkä 15, asiakkaita melko kaikissa, rento meininki. Olimme tyytyväisiä, että tuli huomattua ravintola Navily-sovelluksesta.

Oro-ravintolan äyriäislautanen Oron Pastel de la Abuela

Kävelimme illemmalla rannalle parin kilometrin päähän, Mika päätti kokeilla uimista. Kokeiluksi jäi, vesi oli soppaista, sekoittuu parin metrin ylä- ja alaveden takia. 

Päätimme lähteä seuraavana aamuna toiselle puolen lahtea, Muxiaan, joten maksoimme laskun kertyneistä neljästä yöstämme illalla, 60 euroa. Camarenasin satama ei ollut viimeisen päälle hieno, laiturit vähän heikossa kunnossa, sähkötkin välillä poikki, mutta eivätpä nuo pienet epäkohdat meitä niin häirinneet... Yöllä sateli ja aamulla oli sumuista. Lähdimme Muxiaan alle kahden mailin matkalle. Satamassa tulli tarkasti paperimme. Maksoimme satamamaksun 18 euroa. Laiturit olivat kunnossa, saniteettitilat asialliset. Naapurina ruotsalaispariskunta, joka oli ollut reissussa jo vuoden (Habanera). Paikalliset nähtävyydet lienee katsottu, kun kävelimme pyhäkölle, suuri kirkko, Virgen de la barka, sijaitsi kallioisella rannalla. Oli sunnuntain puolipäivä, kirkonmenot olivat täydessä käynnissä, kovaäänisistä kaikui puhetta ulkona olijoillekin. Venelounaan jälkeen kävelimme kahville (“sin cafe no hay buenos dias”, kahviton päivä ei ole hyvä päivä) ja tutustuimme hieman lisää kaupunkiin, elintarvikekaupat, kuten Eroski, olivat kiinni sunnuntaisin.

Muxia

19.8. Maanantaiaamulla lähdimme heikossa tuulessa kohti Fisterraa. 20 mailia matkaa, heikkoa pohjoistuulta takaa, neljää solmua kruisarin virsarilla. Fisterran niemellä olimme kahden aikoihin, tuuli voimistui, tämä ilmiö oli jokapäiväistä, iltapäivästä illansuuhun, "nordtada" ja illalla taas tuuli heikentyi. Ponttoonissa oli tilaa, pääsimme sataman puolelle. Italialainen pariskunta auttoi köysien kiinnityksessä. Mies osasi vähän suomea, kertoi käyneensä Suomessa ensi kertaa 80-luvun alussa, Pälkäne, Pohjois-Karjala, mainitsi paikkoja. Rouvalla oli punainen Marimekon hattu. Ponttoonin meren puolelle kiinnittyi 63-jalkainen Hanse, Englannin perälippu, miehistön jäseniä viisi. Kalahallissa oli käynnissä huutokauppa. Seurasimme kaupankäyntiä hallin terassilta. Kaupungin keskusta oli tiiviisti rakennettu alue, rinteessä kapeita katuja, kova liikenne. Ravintoloita rannassa vieri vieressä, tarjolla mereneläviä ja kalaa, turistihinnat. Pyhiinvaeltajia näkyi, Fisterrasta lähti reitti Santiago de Compostellaan. Piipahdimme Forst-elintarvikekaupassa, tuoretta kalaa ei iltapäivästä enää ollut tarjolla. Uimarannan vesi näytti laskuveden aikaan soppaiselta. Myöhään illallla pitkä rivi onkijoita seisoi laiturilla!

Kalahallissa huutokauppaa, Fisterra

Tiistaina satoi aamulla "yr"iä norjalaisittain eli tihkusadetta. Lähdimme aamukahville avoinna olevaan O Centoloon, "Uno cafe con leche y un te, dos croissants, por favor":) Joukko pyhiinvaeltajia odottamassa bussipysäkillä. Fisterra on päätepiste caminan kulkijoille, majakalle oli keskustasta parin kilometrin matka, sinne mekin kävelimme lounaamme jälkeen. Toisaalta, Fisterran sanotaan olevan “end of the world”, Euroopan reuna ja rannikko “Costa da Morte” Kuoleman rannikko. Rannikko todellakin on kivikkoista. Ostimme kalakaupasta makrillia, pyysimme perkaamaan ja kysyimme vielä valmistusohjeet. Kuumalla pannulla pari minuuttia, mausteeksi suolaa, kuivattua paprikaa, valkosipulia, mustapippuria, sitruunaa. Katsoimme ohjeet vielä varmuuden vuoksi netistä :). Yöllä tuuli 8 m/s, puuskaa, köydet natisivat.

Fisterran majakka

Seuraavaan satamaan, Murokseen, saavuimme 21.8. iltapäivällä. Ennustettiin 5-7 m/s tuulta, mutta tuuli heikkeni täysin ja ajoimme moottorilla puolet 10 mailin matkasta. Jostain syystä AIS lopetti toimintansa lähellä Muroksen satamaa. VHF:llä saimme yhteyden satamaan ennen saapumista. Satamapäällikkö oli ehtinyt katsoa meille paikan valmiiksi. Ruotsalaiset tuttumme, Annika ja Thomas, aiemmasta Muxian satamasta, lähtivät juuri. Muros oli hyvin tuulilta suojassa. Täällä oli ovikoodit satamaporttiin ja saniteettitiloihin. Satamapäällikkö Juan puhui sujuvaa englantia, hän kertoi asuneensa myös Suomessa 13 kuukautta, Oulussa ja Lahdessa. Iltapäivä oli todella helteinen, tuulettimet olivat tarpeeseen veneessä. Gadis-elintarvikekauppa ihan sataman lähellä vietti siestaa, pähkäilimme istuisimmeko rantabaariin, joita oli useita vilkkaan kadun varrella, vai kävelisimmekö saadaksemme askeleita kauemmas Eroski-supermarkettiin saakka. Poikkesimme matkalla vähän sisemmäksi rantakadulta, jossa oli myös monia pikku ravintoloita, siestan vietossa toki iltaseitsemään. Eroski oli hienoinen pettymys, parhaaksi valikoimiltaan osoittautui toinen Gadis, suht lähellä satamaa sekin. Pakastettuja kaloja, simpukoita, rapuja, vihanneksia oli myös myytävänä kalakaupassa satamakadulla. 

Torstaina itsepalvelupesulassa pyykit koneeseen, 20 ja 15 kilon pesukoneet, 17 kilon kuivausrummut, laitoimme pyykit isompaan koneeseen, 6 euroa, sisältäen pesuaineen ja lopuksi 3 eurolla 21 minuutiksi kuivausrumpuun. Pesulassa Marja yritti harjoitella espanjaa paikallisen rouvan kanssa, ainakin ruuasta sai kehitettyä juttua, Google kääntäjä on myös oivallinen apu. Moottorin (Beta Marine) tyhjäkäyntiä pitäisi vielä säätää. Mikan pyynnöstä satamapäällikkö oli soittanut mekaanikon paikalle torstaiaamuksi. Lopputulos oli se, että valmistajan ohjeesta huolimatta säätö ei luonnistunut asian monimutkaisuuden takia (ja ehkä mekaanikon kokemattomuuden) ja jälleen joutui laittamaan valmistajalle kyselyä. 

Ostimme Gadisista lounaaksi empadapiiraan ja pussillisen pimientoja paistettavaksi (oliiviöljyssä muutama minuutti kuumalla pannulla, suolaa mausteeksi). Kävimme myös yhdessä kalakaupoista ja ostimme sardiinin tapaista kalaa paistettavaksi. Mikaan iski flunssa, voihan nenä(; 

Muros

Perjantaina aamulla satoi “yr'iä” ja oli sumuista. Mika jäi huilaamaan ja Marja lähti turistoimaan tarkoituksenaan kävellä vaikka ainakin muutamalle kirkolle. Ruokakauppa Gadisin takana lähettyvillä oli kirkon (Iglesias de San Pedro) ovet auki, siellä opasneiti selitti, että jos halusi ylös torniin, se maksoi 2 euroa. Riitti pelkkä kirkkosalin katselukin, samantapaista oli sisustus kuin aiemmissakin Espanjassa käydyissä kirkoissa, toki maisemat tornista jäi näkemättä. Lähettyvillä oli yksi rauniokirkko ja yksi kunnostettu, mutta se ei näyttänyt olevan avoinna yleisölle, siellä vielä järjesteltiin plakaatteja. Tämä olisi tarpeeksi tätä lajia, gallerioitakaan ei Muroksella ollut, mutta torimyyntiä kyllä, perjantai oli markkinapäivä ja tiistai myös, autoja liikkeellä ruuhkaksi asti! Veneen moottorin tyhjäkäyntiongelmaan ei ollut tullut lisävalaistusta valmistajalta, lisäkysymyksiä kylläkin. Sinnikäs Mika lähetti pyydetyn piirroksen moottoritilasta. Satamaan saapui tuttu purjevene, tanskalainen San Miguel (HR35). 

Iltapäivällä Marja lähti mielestään ansaitulle päiväkahville:) Espanjalaiseen tyyliin kaupat olivat auki iltapäiväkahteen, lounaspaikkoja oli auki vielä kahden jälkeen ja illalla kaupat avautuisivat jälleen. Tästäkään A Vienda cafe-barista ei saanut kahvileipää erikseen, makeat leivokset kuuluivat lounaslistaan. Baari oli melkein täynnä ruokailevia asiakkaita. Konditoria-leipomokahvila pitäisi siis löytää... Oli kuitenkin mukavaa istua baarissa ulkona nauttimassa “kuivat kahvit” espanjalaiseen tyyliin olkoonkin vilkkaan kadun varrella ja vaikka viereisen pöydän pikkupoika pelasikin äänekkäästi videopeliä...

Aamulla apteekkiin ostamaan yskänlääkettä, poretabletteina sekä nesteenä. (Yhtä lääkettä kerrallaan sai ottaa, ei sekoituksena). Gadis-ruokakaupassa ostokset pakattiin pahvilaatikoihin ja jätettiin kuljetettavaksi. Kaupassa oli vain kaksi kassaa ja jonottajia melkoisesti. Kärsivällisesti asiakkaat jonottivat. Illalla Marja kävi akvarellinäyttelyssä (löytyi siis galleria!) ja intoutui ostamaan muutaman kortin, ne voisi laittaa koristamaan salonkia!

Sunnuntaina 25.8. Ribeiraan, reilun neljän tunnin reissu Muroksesta, myötätuulta, joten kruisarin virsarilla niemen kärkeä kohti, sitten sivutuuleen. Päätimme oikaista, katsoimme plotterilta, että yksi vene oli tulossa saarten läpi, riittäisi tila meillekin Islas Sagresin (Mayador) ja niemen kärjen välistä, no ensi kerralla kierrämme vastaavan paikan!! Tuuli kääntyi ja moottori täytyi käynnistää kiireesti! Kaunis ja kivikkoinen oli tämä luonnonsuojelualue.

Luonnonsuojelualuetta Ribeiraan mennessä

Ribeiran satamaa

Olimme Ribeirassa pursiseuran satamassa. Siistit tilat, ainakin verrattuna Murokseen. Nyt Marjaa vaivasi flunssa. Perjantaina 30.8. saimme seuraksi kolme muuta suomalaisvenettä: Uni (HR 352), Scorpion (Hanse 34) ja Olivia (HR 31 Monsun). Meitä vastapäätä oli hollantilainen Wauquiez 40, Den Helderistä, pariskunta oli menossa kotiin päin. He olivat aiemmin käyneet Karibialla ja kulkeneet rannikkoa pitkin Kuubasta Miamiin ja (sisävesiä) kanavia pitkin New Yorkiin ja Philadelphiaan. Ylityksessä takaisin Eurooppaan vaimo ei kuitenkaan ollut mukana. Aiemmin tapaamamme ranskalainen pariskunta aikoi Poco-veneellään ylittää Atlantin. Aika huimaa! Pirteä pinkki vene, nopea, pienempi kuin Berolina.

Kävimme Gadiz Hiper marketissa, tällä kertaa löytyi ostoskoriin kanajauhelihaa. Modernin tanssin esitys (ceib3) illalla kello 10 kaupungintalolla, lähdimme jonottamaan ja puolisen tuntia ennen h-hetkeä jonoa alettiin päästää sisään. Kiva esitys, hyvä puoli tanssiesitystä katsoessa on, että katsojan ei tarvitse ymmärtää kieltä. Kovasti ryhmä sai aplodeja täydeltä salilta. Nettilinkin mukaan ryhmä lähtee myös Etelä-Amerikkaan esiintymään.

Jonottamassa Ribeiran kaupungintalolle tanssiesitystä katsomaan

Lauantaina kävelimme ylös kukkulan rinnettä, rinteillä kasvoi eukalyptuspuita, aukolla männyntaimia. Kivettyä tietä pääsi takaisin kaupungille. Rantakadun varressa oli markkinat, juureksia, hedelmiä, vaatteita, kenkiä myytävänä. Suuntasimme kebab-lounaalle, helppo ja nopea vaihtoehto kaupungilla. Iltapäivällä tapasimme Olivian pariskunnan, Heikin ja Outin. Heillä on 77-vuosimallin Monsun, kiinnosti kovasti tehdyt uudistukset puolin ja toisin. Saimme oviaukon liukukaton toimimaan Heikin loistavalla vinkillä! Yleensä ruuveja kiristetään tai lisätään, tällä kertaa vähennettiin.

Sunnuntaina 1.9. lähdimme ankkuroimaan. Muutkin kolme suomalaisvenettä lähtivät, Uni ja Scorpion etelään päin, Olivia lähistölle ankkuriin. Valitettavasti suunnittelemamme ankkuripaikka oli varattu, ranskalainen “hiljainen” naapurimme Ribeiran satamasta oli parhaan paikan jo vallannut. Pähkäilimme paikkaa ja laskimme ankkuriketjua 20 metriä (7x3). 

Ankkurissa, Runda da Corna (Enseada Palmeira)

Mika lähti tutustumaan kylään, ankkurivahdin hommaksi jäi vahtia tiiviisti ankkurivahtia ;) kännykästä. Yön aikana tuuli kääntyi, Mika heräili useaan otteeseen tarkastamaan tilannetta ja ankkurin paikkaa puhelimen sovelluksesta. Yöllä myös sateli. Aamulla päätimme lähteä, ankkuri ei ollut pureutunut kunnolla pohjaan. Ankkurin mukana nousi harmillisesti kelppiä!! Karikkoakin oli lähettyvillä, uudelleen ankkurointi ei tullut kyseeseen, tässä ei vain tainnut olla tilaa kahdelle veneelle. Lähdimme ajamaan sisemmäs lahdelle noin tunnin matkan päähän Cabo de Cruzin satamaan. Saimme väistää aluksi viveiroja (simpukkaviljelmiä) ja kalastusaluksia, jotka hoitivat viljelmiä. Toinen ankkuripaikka olisikin ollut heti seuraavan niemen takana, siellä näkyi jo kolme venettä, enempää ei mahtuisi sinnekään. Oli myös tuulisempaa ja aika vilpoista, aurinkokaan ei paistanut. Marja yritti puhua espanjaa Cabo de Cruzin satamapäällikölle vhf-radioon. Samat asiat kysytään ja sanotaan, ei pitäisi olla kielellä väliä!?;). Ihan hyvä: meitä oltiin laiturilla vastassa ohjaamassa oikeaan paikkaan.

Orcat (miekkavalaat) ovat aiheuttaneet veneilijöiden keskuudessa pelkoa. Ne ilmestyvät yllättäen veneen viereen ja saattavat rikkoa erityisesti peräsintä, mahdollisesti veneen runkoa. Orcat siirtyvät Gibraltarilta pohjoista kohti tonnikalojen perässä yleensä loppukesästä. Niiden reitiltä sanotaan olevan turvassa, jos veneet kulkevat alle 20 metrin syvyydessä rannikolla. Käytännössä se on vaikeaa tuulten ja kallioisen sekä kivikkoisen rannikon takia. Sisään lahdille orcat eivät tulisi, vaan ne liikkuvat Atlantin rannikon alueella Portugalista Espanjan rannikolle ja Englannin kanaalille saakka. Orca-seurantasovelluksiin voi laittaa (ja pitää laittaa) tietoa orcien hyökkäyksistä muille vesillä liikkujille tiedoksi. 2.9.2024 raportoitiin suomalaisveneeseen kohdistunut hyökkäys. Olimme samoilla tienoilla, vain noin 10 mailin päässä tuosta paikasta, joka oli lähellä kansallispuistosaaristoa. Hyökkäys oli jälleen kohdistunut peräsimeen, veneilijöille ei ollut onneksi käynyt kuinkaan. Vene (Hanse 345) nostettiin telakalle, peräsintä oli rikottu muutaman kymmenen senttimetrin matkalta ylöspäin. Myöhemmin kuulimme, että vakuutus korvaisi rikkoutuneen peräsimen.

Tässä Boiron Cabo de Cruzin satamassa oli uudet laiturit. Saniteettitilat olivat toistaiseksi kontissa, mutta suht siistiltä näytti.

Tiistaiaamuna lainasimme sataman polkupyöriä ja suuntasimme noin viiden kilometrin päähän Boiron kylään. Vähän isompi paikka, oli kauppoja ja ravintoloita. Seuraavana aamuna pyöräilimme rantaa toiseen suuntaan muutaman kilometrin päähän Mañons rannalle, jonka lahdelle aikoisimme ankkuroida. Bambumetsää, eukalyptuspuita ja mäntyjä kasvoi matkan varrella. Pysähdyimme Lagarto beach baariin Mañons rannalle. Mika tunnisti edellisenä päivänä Boirossa nähdyn moottoripyöräilijän. Hienon näköiseksi kunnostetulla Hondalla kelpasi ajella. Mies kertoi omistavansa 20 erilaista moottoripyörää, aikamoista. Hän kertoi myös olleensa töissä 20 vuotta Namibiassa, sekä autoilleensa Suomen halki Nordkappiin. 

Bambuja Mañons rannikolla

Ankkurissa Mañons rannan edustalla

Päästyämme takaisin satamaan maksoimme (17 euroa yö) ja lähdimme. Emme ole ihan varmoja, kannattaako hyväksyä innokkaita auttajia. Ehkä näytämme avuttomilta? Syntyy usein väärinkäsityksiä: missä vaiheessa se köysi pitikään irrottaa. Toinen oppimisen paikka oli polttoaineasemalla: tankkaaja ymmärsi, että tankataan 20 eurolla kumpaankin kanisteriin, piti tankata 20 litraa per kanisteri. Viveiroja (simpukkaviljelmiä) oli reittimme varrella Mañons rannalle. Viveiro-alueet oli merkitty plotterissa ja Navionicsissa ja ajoimme katkoviivoin merkittyjen alueiden välistä, hyvin oli tilaa. Lahdella pysähdyimme poijualueen lähelle. Matkaa rannalle oli noin 300 metriä, ja ankkuri pudotettiin reiluun viiteen metriin viideltä iltapäivällä ja korkein vesi oli iltakuudelta. Kuuden tunnin sykleissä oli meriveden korkeusvaihtelu täällä tähän aikaan tätä kuuta. Odottelimme iltaseitsemään ennen kuin luotimme siihen, että ankkuri tuntuisi pitävän. Soudimme rantaan ja suuntasimme rantaravintolaan, Lagarto Beach Bariin. Yllätykseksemme samainen eilen tapaamamme moottoripyörämies istui nytkin baarissa, mutta oli tullut toisella moottoripyörällä, Honda myös. Ravintolan ruokalista oli netissä, joten saimme mietittyä etukäteen mitä tilaisimme. "Calamares, Gambas al ajillo, patatas, pan, tortilla pequena". Maksoimme lystistä reilut 50 euroa juomineen.

Ankkuri piti hyvin, hiekkapohja, matalimmillaan reilu metri vettä kölin alla, vuoroveden vaihtelu kolme metriä. Tuuli kävi rannalta, eikä näyttänyt ennusteen mukaan muuttavan suuntaa, joten suht turvallisin mielin olimme ankkurissa ainakin tämän vuorokauden. Soudimme jälleen aamusta rantaan ja kävelimme läheiseen kylään. Vanhoja kivitaloja, joka puolella kadut asvalttia, rautakauppa, jonka pihalla suuria nestesäiliöitä täynnä jotain, viiniä ;)?? Kiva oli taas kurkkia pihoille, tosin hienommat talot oli ympäröity niin korkealla aitauksella, ettei edes nähnyt pihoille. Yksi hiljaisen oloinen kahvila-baari. Työmiehet saumasivat talon seinää, rauhalliselta näytti kylän raitti. Kävimme rannalla tarkkailemassa vielä viveirojen tekoa, puupalkit oli suojattu polyuretaanilla. Toiseksi yöksi ennustettiin hyvin heikkoa tuulta ja suuntakin vaihtuisi, lähtisimme kuitenkin aamulla Vilagarcian satamaan, varsinkin kun koko perjantaipäiväksi oli tiedossa sadetta. 

Mañonsin kylää

Mañons rannan simpukkaviljelmän kehikkoa

Ajoimme 6.9. aamuhämärissä Vilagarcia de Arousan satamaan. Emme ottaneet VHF:llä yhteyttä, sisään tullessa kyltti neuvoi jäämään odotuslaiturille, siihen olikin helppo kiinnittyä. Kotvan kuluttua satamapäällikkö tuli laiturille ja siirryimme sopivampaan paikkaan. Ihan siisti satama, itsepalvelupesula oli lähellä, kuten ruokakaupatkin. Isompi kaupunki tämä. Yleensä Espanjan satamissa ei näkynyt kovinkaan hienoja, suuria purjeveneitä, lähinnä "päiväpursia". Isoja mottoriveneitä sitäkin enemmän. Kävimme pesemässä pyykit ja odotellessa kahvilassa. 18 astetta lämmintä, sateli, aurinko ei sitten näyttäytynyt kuin vasta illalla. Jotkut käyttivät tikkitakkia ja ihan syystä. Päivän lounas oli tarjolla sopivasti iltapäivällä, lubina (meriahven) ja salaatti ja juoma ja jälkiruoka, oli valinta, 12 euroa annos. Innostuimme hauskasta kartasta (lautasalusta), emme tienneet, että Espanjassakin on kuumia lähteitä? Lidlin ostoslistalla olisi nuudeleita, niitä löytyikin sitten Mercadonasta. Askeleita tuli 7 kilometrin verran. Haaleaa vettä suihkussa, haaleinta tähänastisista paikoista. Sataman viereinen Paradise disco lopetti teknopauhun ja jumputuksen vasta kello 6 aamulla! Porukka tuskin jaksoi bailata pelkän kahvin voimalla?! Muutoin kiva kaupunki, jos halusi käydä kaupoissa ja kahviloissa, oli kävelykatuja, pitkä ranta. Lauantaina ostimme iltapalaksi herkulliset pizza slicet. 

Villa Garcia de Arousassa oli disco ihan sataman kupeessa

Sunnuntaiaamupäivällä 8.9. jatkoimme matkaa ankkuripaikalle, Illa de Arousaan. Lille Ø näkyi ankkuroituneen pohjoispuolelle saarta. Oikaisimme viveirojen ohi ja lahden eteläpuolelle. Pari delfiiniä nähtiin! Veneen sai kiinnitettyä poijuun, vapaita poijuja oli useita. Soudimme rantaan, kävimme rantabaarissa kahvilla ja jäätelöllä ja kävelimme majakalle. Rannalla oli muutama kahvila-baari, yksi nimeltään Kalma, sinne emme tohtineet;). Mika löysi laudanpätkän rannalta, josta sai tuiki tarpeellisen väliseinän salongin istuimen alle, jossa pidimme juomakanistereita ja hedelmiä. Aamulla soudimme jälleen rantaan ja kävimme aamukahvilla rantabaarissa. Baarin omistaja toi Marjan holtittomuuttaan;) äsken wc:hen unohtuneen vyölaukun, olipa ystävällistä! 

Illa de Arousa

Satamassa oli telakoituja veneitä, kesäkausi oli ohi. Cabo da Cruzin satamassa ollut sveitsiläinen katamaraani oli nostettu tänne maihin. Sen pariskunta oli laittelemassa venettä talviteloille. Piipahdimme turistitoimistossa, jossa oli näyttely vanhoista säilyketehtaan aikaisista säilykevalmistuslaitteista. Kysyimme, löytyisikö ravintolaa, josta saisi "menu del dian". No, kyllä löytyi, tällä kertaa oli tosin "plato del dia". Sinne siis ja valitsimme lounaaksi paistettua kalaa, riisiä ja salaattia, alkupalaksi tuotiin tapasannos. Hinta juomineen päätä huimaava reilu 13 euroa kahdelta! Hiusten leikkuu ei onnistunut ex tempore avoinna olleessa kampaamossa… Aurinkoista koko iltapäivän. Veimme Supermercado Freuzista ostamamme ostokset veneelle. Soudimme illemmalla vielä uudelleen maihin, mutta lähemmäs venettämme kalliorantaan. Sieltä suuntasimme näköalapaikalle, kolmimetrinen Jeesus-patsas suojeli pikku kaupunkia? Olimme aika innoissamme tästä ympäristöstä, poijupaikka oli mainio, sää suosi, kahviloita ja ravintoloita useita, taloja ja pihoja voi bongailla. Harmituksen aihe vain lukuisat koirankakat jalkakäytävillä... Oivalsimme, että turistitoimistosta kannattaa käydä kysymässä, missä voisi lounastaa edullisesti.

Tiistaina 10.9. tulimme vielä aamukahveille rantabaariin, useimmat baareista oli kiinni "henkilöstön puutteen vuoksi". Jatkoimme seuraavaan satamaan, Portonovoon, 7 m/s pohjoistuulta, puuskissa yli 10. Kävelimme satamastamme Sanxenxoon, jonka hienommassa satamassa oli muutama iso purjevene, yli 50- ja 60-jalkaisia. Erikoinen satama-alue, jonka tolkuttoman suuri parkkipaikka ammotti tyhjyyttään. Tällä "hienostoalueella" oli hiljaista, halvemmassa satamassa oli enemmän liikkujia ja jokunen baarikin avoinna. Kausi oli jo loppunut.

Tullessamme Ria de Pontevedraa pitkin Combarron sataman alueella näimme peräti pari delfiiniä! Ankkuroimme lähelle satama-aluetta, syvyyttä muutama metri, hyvin pääsi kumiveneellä soutamalla rantaan. Tämä oli vanha kalastajakylä, todella viehättävät kujat ja vanhat rakennukset rannassa, jotka toimivat ravintoloina tai rihkamakauppoina. Taloista vei rappuset rantaveteen saakka. Veneeltämme olisi voinut soutaa suoraan ravintolan rappusille. Esitteessä kerrottiin, että kaikista taloista oli näkymät lahdelle, kun ne oli rakennettu lomittain ylämäkeen ja ennen muinoin haciendojen (lasiverannat) näkymät suunnattiin niin, että nähtiin kaukaa mereltä tulevat. 

Combarron lahtea, näkymä ravintolasta Berolinalle

Iltakävelyllä poikkesimme turisti-infoon ja kysyimme Pontevedraan menevää bussia. Moottoripyöräilyn pieni infopaketti Pontevedran alueelta löytyi myös. Seuraavana aamuna tulimme Froiz-supermarketin edustan pysäkille, bussilippu maksoi 1,55 euroa. Kiertelimme Pontavedran vanhassa kaupungissa, kirkkoihin pääsi katsomaan sisään, tosin kun olet yhden katolilaisen kirkon nähnyt, olet nähnyt "kaikki"? Päivä oli aurinkoinen, mutta ei niin kovin lämmin. Piipahdimme turisti-infossa, eteisen seinällä luki selvällä suomen kielellä "tervetuloa" kaikkein ylimpänä. Päivän menu -ravintoloita huomasimme jokusen uuden kaupungin puolella, poikkesimme vähän pimennossa olleen kadun varren ravintolaan todetaksemme, että valinta ei ollut kovin hyvä. (Saimme vatsamme kuitenkin täyteen päivän menulla: grillatuilla kanapaloilla, ranskanperunoilla, salaatilla ja munakkaalla, jälkiruoaksi oli "Viennetta-jäätelöä"). Kävimme vielä suuren kauppakeskuksen ruokakauppa Eruskissa ostoksilla ja ehdimme kävellä vanhaa siltaa pitkin sopivasti odottavaan täpötäyteen bussiin. Tummat pilvet toivat vähän sadetta ja pysyttelimme loppuillan veneellä. Yöllä tuuli moinasi, ankkurisnubeli piti ääntä, mutta ankkuri piti hyvin. Mika tarkasti tilannetta useaan otteeseen, sen verran rauhatonta oli. Puhelinsovelluksen ankkurivahti oli lähtenyt pois päältä. Jätimme aamulla rantaan menon väliin ja nostimme ankkurin, joka toi tullessaan mutaa ja haisevaa liejua. Vähän kauempana vastarannalla sellutehdas tuprutti savua ja suuri sahanpurukasa jatkoi kasvamistaan. Delfiinejä näimme nytkin polskivan lahdellamme. Ilmeisesti tutkimusalukselta otettiin näytteitä vedestä, porukka oli delfiineistä yhtä innoissaan kuin mekin.

Ankkurissa, Combarro

Aurinkoista, pohjoisen puoleista tuulta noin 5 m/s. Keinuimme pääosin takatuulessa genoan viemänä Ria de Vigolla kohti Cangasin satamaa. Soitimme ensin Vigoon, mutta siellä satamassa oli täyttä. Cangasin satamassa palvelut, eli kaupat ja itsepalvelupesula, olivat lähellä, sataman wc-tilat siistit, käsisuihkusta tuli kuumaa vettä hyvällä paineella. Vigoon pääsisi näppärästi lautallakin, 2,5 eurolla, lauttoja meni tunnin välein. Kävelimme lauantaiaamulla lahden hiekkarannalle ja sitten takaisin Eroski-marketin kautta, ostimme lounaaksi "dorada" kalat paistettaviksi. Aurinkoista, lämmintä 25 astetta.

Yllätyimme, miten kiva kävelyreitti kulki rantaa pitkin. Ihastuttavat näkymät. Aurinko porotti, puitten varjossa sai kävellä välillä. Pysähdyimme tankkaamaan juotavaa Broullon ravintolaan. Playa de Santa Martan edustalla oli tarkalleen 32 venettä ankkurissa, ainakin belgialainen ja hollantilainen perälippu näkyi.

Cangasissa

16.9. Cangasin satamasta pääsi lautalla Vigoon 25 minuutissa. Turisti-info tiesi kertoa hyvän lounaspaikan, Karma, se sijaitsi modernin taiteen museon vieressä. Kävelimme ylämäkeä O Castro-puistoon, oli kuuma keli. Puistosta oli hienot näkymät lahdelle. Sataman lähettyvillä kävimme muutamassa venetarvikeliikkeessä. Kaupunki näytti kivalta ja viihtyisältä, siistiltä, ainakin kävelimme sellaisilla alueilla.

O Castro-puistoa, Vigo

Ankkuroimme 17.9. maanantaina Praya de Viñoon ja seuraavaksi yöksi samalle lahdelle Praya de Barraan. Kummassakin paikassa oli maininkia. Matalimman veden aikaan vettä kölin alla oli noin viisi metriä. Laskimme Viñossa kettinkiä 30 metriä ja Barrassa 40 metriä. Keula rantaa kohti ja vene lähelle rannan poijuja. Keskiviikkoaamuna kalastajat tulivat pikku veneellä lähelle meitä laskemaan nuottaa. Taisivat olla isä ja tytär, he tulivat kohta ilmoittamaan meille, että viipyisivät paikassa tunnin verran. Meitä ei haitannut, lähdimme kumiveneellä rantaan katsomaan lähitienoota. Pikku kylän laidalla oli yleinen wc, epäsiisti, eikä ihme, kun auringonpalvojia oli ollut edellisenä päivänä rannalla tungokseen asti. Googlen mukaan muutama baarikin löytyisi, aika hiljaiselta näytti tienoo. Kyltissä mainittiin EU-rahoituksesta, pätkä puista pitkospolkua oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Teimme lenkin metsän reunamilla ja takaisin rantaan, jossa sijaitsi "Kuppilat kuntoon"-kategorian näköinen baari. Kaksi naista tosiaan oli avauspuuhissa. 

Takaisin veneellä Mika päätti pujottautua märkäpukuun ja polskahti puhdistamaan veneen pohjaa. Potkurissa ei ollut kasvustoa, jonkin verran pientä simpukkaa oli kertynyt peräsimen kiinnityskohtaan ja perän vesirajaan, jossa ei ollut pohjamaalia tarpeeksi, hyvin pohjamaali oli muutoin pitänyt pohjaa puhtaana. Tuuli kääntyi torstaiaamuna rantaa kohti, joten oli parasta lähteä. Veneitä jäi ankkuriin puolenkymmentä. Ensimmäisenä päivänä emme olisi edes mahtuneet Barran rannan matalammalle alueelle. 

Barran ankkurilahden kylää

Vanha pyykinpesupaikka Barrassa

Otimme heti aamusta Vigon satamaan yhteyttä, meitä neuvottiin lähettämään sähköposti, ja vähän ajan kuluttua saimme varausvahvistuksen. Moottoroimme kohti Vigon Liceo Marinaa. Ilmoitimme sataman suulla VHF:llä kanavalla 9, että olisimme noin viidessä minuutissa satamassa. Näimme marineron moottoriveneestä viittoilemassa ja saimme opastuksen laiturille aisapaikkaan. Satamassa oli hyvä langaton verkkoyhteys, tähän astisista paras. Portugalin metsäpalojen savut alkoivat hälvetä ja aurinkokaan ei näyttänyt enää punaiselta. Kaksi ankkuripäiväämme olivat olleet savun peittämiä ja hajuisia myös. Pääsimme Vigossa pesemään noet pois veneestä ja kumiveneestä. Illemmalla päätimme kävellä Ikeaan, jonka olimme nohevina huomanneet Google Mapsistä. Paikalla siis oli Ikea, mutta vain esittelyliikkeenä, muutoin kompleksi oli suuri hieno kauppakeskus, A Laxe. Askeleita saimme ja sehän oli oleellista! Vähäinen tuuli kävi lännestä, yöllä oli satanut, ilmakin puhdistunut. 

Kävimme heti aamusta venetarvikeliikkeessä sataman lähellä, dieselin biosidiä kysyimme, kauppias laittoi tilaukseen ja otti yhteystietomme. Kävelimme puolentoista kilometrin päähän Lidliin ruokaostoksille. Lounaspaikka löytyi matkan varrelta, menu del dia: keitettyä kalaa, jälkiruoan kanssa extra kahvi, joka maksoi yllättävästi neljä euroa, baaritäti halusi huijata tyhmää turistia?! Illan suussa uudelleen kävelylenkki ja Burger Kingiin iltapalalle:) Lauantaina vanhaan kaupunkiin, jossa Marja kävi modernin taiteen museossa. Näytillä oli vanhoja valokuvia, ehkä esillepano oli modernia… Varmasti uutta teknologiaa kaukaa 1840-luvun näkövinkkelistä! Hienot, erikoiset usvaa ja savupilviä mukaellut öljyvärimaalaukset oli maalattu alumiinille ja kankaalle. 

Mika sai leipomo-kahvilasta "vahingossa" rooibos maitoteetä, oli kuulemma hyvää?! Ostimme kauppakeskuksesta ilmankuivaimen, merkki DeLonghi, 450 W, 252 euroa. 8 kilon paketin kantamus veneelle oli hyvää jumppaa, tuumi Mika. Sunnuntaina oli sateista aamusta ja kaiken maailman markkinat sataman edustalla. Viereisessä satamassa autoja ajettiin suureen kuution muotoiseen laivaan. Vigossa autoja valmistuu tuhansia? vuosittain. Wikipedian mukaan vuoden 2005 valmistusmäärä oli puoli miljoonaa. Peugeoteja, Berlingoja, Citroeneja, Toyota Hiluxeja näkyi satoja odottamassa lastausta. Sadepäiviä ennustettiin tulevalle viikolle, silloin kävisimme uimassa, museossa…

Lastausta odottavia autoja, Vigo

Viikko alkoi kuitenkin aurinkoisena. Kävimme tsekkaamassa itsepalvelupesulan, joka sijaitsi vähän kaukana satamasta. Uimahalli löytyi, pari kilometriä joutuisi kävelemään veneeltä, sadepäivän puuhaa?! Kraken Bar Coia-ravintolassa päivän menu: otimme kanaa pääruoaksi, alkuruoaksi munakasta ja sieniä. Jälkiruoiksi "Lotus"-juustokakku kinuskikastikkeella ja jäätelöä kakun päällä, sekä extrana kahvi. 12 euroa annos kahveineen. Tähän mennessä espanjalaiset ruuat ovat olleet niukasti maustettuja eivätkä edes suolaisia. Ravintoloitsija pyysi lähtiessä vielä arvostelut, palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, siisti ja viihtyisä paikka. Satamaa kohti joen rantaa pitkin kävelimme lämpimässä aurinkoisessa säässä ja edelleen rantaa pitkin veneelle. Askeleita reilut 21000, 15 kilometriä. Ostimme sataman läheisestä Jesuksen venetarvikeliikkeestä M-filterin, hyvästi lappoaminen polttoainetta tankatessa! 

Tiistaina suunnitelman mukaisesti lähdimme kaupungin uimahallille (Máis que Auga) parin kilometrin päähän. Lippumme maksoivat neljä euroa kappale, ja ystävällinen Rosa neuvoi kuinka uimahallissa toimitaan. Espanjassa täytyy pitää myös uimalakkia, voi kunpa Suomessakin!! Siistit tilat, kuusi uimarataa, yhdellä radalla "vesipolkupyörät" radan päädyissä. Kiva idea! "Suomalaisessa saunassa" jäi käymättä. Aurinko oli ilmestynyt jälleen taivaalle ulos tullessamme. 

Kaupungin uimahalli, Vigo

Poikkesimme 9,5 euron menu del dialle uimahallin lähelle, Marjalle "calamarit", Mikalle "polloa". Iäkäs rouva taisi hoidella ruokien valmistukset yksin. Keskiviikon vastaisena yönä alkoi sadella ja koko seuraavan päivän satoi. Hyttyset! Niitä oli päässyt lentelemään veneeseen sisään ja vaikka yritimme niitä listiä, aina jossain niitä lymysi. Marjan naama oli kuin tuhkarokon jäljiltä, isoja paukamia. Yöllä tuuli riepotteli ja satoi rankasti, kuten koko seuraavan päivän. Laitoimme lisävarmistukseksi kiinnitysköyttä lisää. Viereiseen orvon näköiseen suomalaisveneeseen Mika laittoi myös lisävarmistuksen. Olimme koko päivän kotosalla, tuli ainakin luettua nettikirjastoa. Torstaina aurinko jälleen näyttäytyi ja tuuli oli laantunut. Itsepalvelupesulaan pyykit, 3 euroa 10 kiloa puolen tunnin ohjelmalla, kuivaus 19 kiloa, myös 3 euroa ja 20 minuuttia. Valitsimme kalaa päivän annoksena lähistön baarissa. Viereisen pöydän vanhempi herrasmies yritti jutella, kysyi olemmeko "caminolaisia". Compostellaan kävelijöitä näkyi paljon kaupungilla, reput selässä ja camino-merkki keikkumassa. Vigosta oli noin 70 kilometriä Santiago de Compostellaan. 

Vigon pirteää kaupunkikuvaa

Kävimme maksamassa satamamaksun, saimme alennustakin viikon oleilusta. Seuraavana aamuna soitimme marinerolle ja saimme luovutettua avaimen sekä saimme 20 euron pantin takaisin. Tälle päivälle ennustettiin 5-6 m/s pohjoisen puoleista tuulta. Tuuliolosuhteet tulevat haasteellisemmiksi syksyä kohti, lounaistuulista tulee vallitsevia. Tuuli-ikkunoita pitäisi kyllä löytyä vielä etelään päin mennessä.

Liceo Marina-sataman portilla

Perjantaina 27.9. lähdimme kohti Viana do Casteloa Portugaliin. Tuuli takaa 4-6 m/s, kruisarin virsarilla olimme aikamoisessa keikutuksessa, Atlantilta velloi kolmimetrisiä aaltoja. Soitimme matkan varrella Vianan satamaan, meille sanottiin, ettei varauksia voi tehdä, paljon veneitä olisi tulossa, no, päätimme yrittää ja Vianan satamassa otimme VHF:llä yhteyden kanavalla 9. Marinero viittoili odotuslaiturilla, meille tehtiin tilaa ja kiinnityimme marineron ja viereisen saksalaisveneilijän avustuksella ponttoonilaiturin päähän, jossa Berolinan keulaa jäi vielä reilusti ulkopuolelle. Odotuslaiturilta oli pitkä kävelymatka saniteettitiloihin. Marinero ehdotti, että sataman sisäpuolella olisi kuitenkin meille sopiva paikka, jos meille se käy, kävihän se ja siirryimme sitten siihen, laitoimme ponttooniköyteen (aivan limettynyt oli, vähällä käytöllä) perän kiinni. Pieniä moottoriveneitä oli vieressä, mutta hyvin mahduimme. Juna kulki Ponte Eiffel-siltaa pitkin, ja autot huristivat vielä rautatiesillan yläpuolella. Nukuimme siis sillan alla! Hoksasimme, että aikaero Portugalista Suomeen on kaksi tuntia. Pähkäilimme, olisiko sittenkin pitänyt vielä mennä tällä tuulella seuraavaan satamaan, ollen pimeän tullen perillä…

Ponte Eiffel, Viana do Castello

Lauantaina oli vanhojen museoautojen kokoontumisajot, joukossa Fiat 600 (tuttu auto Marjalle:). Ravintoloita oli kaupungilla paljon ja niissä myös asiakkaita. Sataman viereiselle pysäkille oli aamulla saapunut melkoinen määrä busseja, laskimme niitä olevan 17. Niiden sisuksista tulleet ihmiset taisivat täyttää ravintolat. Kysyimme turisti-infosta uimahallia, sateisena päivänä voisimme käydä, pitää käydä katsomassa paikka. Kävimme buffetilla (sushia ja kiinalaista) sataman lähellä Lima-joen rannalla Marewok-ravintolassa, asiakkaita täälläkin salin täydeltä. Oikein hyvä ravintola. Kävelimme Lidliin ja kävimme pikku kahvipaussilla, aurinko paistoi. Scorpionin venekunta oli saapunut samaan satamaan, peräsin jälleen toimintakunnossa. Rankka kokemus oli miekkavalaan hyökkäys ollut…

Fiat 600 

Viana do Castelo, korkealla keskellä näkyy Basilica

Mikan nimipäivänä jatkui auringonpaiste, yöllä ja aamulla oli viileää, syksyn tuntua.

Kauempana satamaa kävimme Nauticat 39, Elsalla, ruotsalaispariskunnan veneellä kyläilemässä. Kävimme kyläilemässä myös Scorpionilla, Ollin ja Tuulan veneellä.

Basilica of the sacred heart of Jesus Santa Lucia mäellä ("Capitol kukkulalla";), portaita melkoinen määrä kavuttavana. Kirkon nimi, eikö suureellisempaa voitu keksiä… 

Kaupunkinäkymää, Viana de Castello

Cafe Snack Bar Caprissa päivän menu, currykanaa ja riisiä, vihanneskeittoa.

1.10. Lähdimme Viana do Castelosta iltapäivällä. Purjeilla vähän aikaa, sitten moottoripurjehdusta. Delfiinejä näimme, aurinkoista, noin 6 mailia ennen Varzimia iski sakea sumu. Koko matkan sai tähystää kalastajien merkkejä. Jopa Povoa de Varzimin satamassa oli sumua. Otimme VHF-kanavalla 9 yhteyden satamaan. Paikka Scorpionin vierestä. Kello 18:30 saakka oli toimisto avoinna, ehdimme juuri, oli todella pitkä kävelymatka toimistolle, rantaa pitkin saattoi oikaista. Tällä kertaa oli uutta tekniikkaa käytössä: sormenjälkitunnistus sataman porttiin ja saniteettitiloihin. (Berolinan entinen omistaja Mikko oli tainnut käydä tässä satamassa, kun toimiston tiedoissa löytyi vanhaa tietoa Berolinasta). Seuraavana päivänä Mikalla parturi, pelasimme shakkia “sataman taukotilassa”. Kummastelimme, kenen lie koirapolo, joka vietti yönsä taukotilan aulassa… Kävimme ostamassa junaliput O Porton lentoasemalle, josta vuokraisimme auton päivän reissua varten seuraavalle päivälle. Scorpionin Tuulan ja Ollin kanssa marketissa päivän menu ja kahvit. Marja kävi kampaajalla, satoi.

 

Sataman taukotilassa, Povoa de Varzim

Lounastauko kauppakeskuksessa, Povoa de Varzim

2.10. klo 7:19 juna Povoa de Varzimista, vaihto Verdessä, lentoasemalta kävelimme autovuokraamoon, satoi. Kaikki junat Varzimista kulkevat Verden suuntaan, laskimme yhteensä 17 pysäkkiä ja olimme puolen tunnin päästä perillä. Saimme vuokra-autoksi Fiat 500:n, pääsimme lähtemään kello 9 aikaan. Satoi edelleen. Olimme perillä Miranda da Dourossa puoliltapäivin. Mukavaa oli viettää päivää Mikan serkun perheen kanssa. Sateli, kävimme pizzalla, museossa, lisäksi kaupoissa käyntiä ja lähtökahvit vielä. Aikamoinen turistipaikka tämä. Olimme takaisin veneellä iltakymmenen aikoihin. Kiva reissu pohjoisen Portugalin halki Espanjan rajalle ja takaisin.

Miranda da Dourosin jylhää maisemaa Pohjois-Portugalissa

3.10. Povoa de Varzimista moottorimarssia, purjeet piti pystyssä, sumuista ja aallokkoa. Paistoimme perätuhdolla makkaramunaperunat iltapalaksi kaasukeittimellä, niiden voimalla jaksaisi hyvin yön yli. Väistelimme kalastusverkkoja. Illalla sammutimme moottorin ja nostimme purjeet, vihdoin saimme myötätuulta, kruisarin virsarilla keikuttiin ja kurssia pidettiin käsiohjauksella autopilotin sijaan. Mika sitoi yöllä pinnan kiinni liinalla pitämään kurssia. Kalastusaluksia tuli yöllä vastaan, ilmeisesti troolareita. Aamun valjetessa maininki oli pienentynyt. Moottori jälleen käyntiin ja autopilotti ohjaamaan. Delfiinejä tuli vähäksi aikaa seuraksi. Määränpää Nazareen päästiin ennen iltakuutta. 

Nazarea kohti

Surffareita odottavat maailman suurimmat aallot Nazaressa, 25 metrisiä jopa. Siisti satama ja pesutilat, pääsee avainkortilla sisään. Täältä rannalta löytyy kissojen paratiisi kissakoteineen. Itsepalvelupesulassa saimme pestyä pyykit. Juttelimme espanjalaisen miehen kanssa, joka oli muuttanut Nazareen, hän kertoi aiemmin asuneensa Englannissakin. Sparissa päivän keitto ja sämpylät. Kahvilla Sparin viereisessä kahvilassa, sai peräti pullaa! Suomalainen Havnfruen, HR 29, saapui satamaan. Nazaren kaupunki nousee ylös kukkulan laelle, sieltä löytyy Lidl, josta saa "kaleveita" :). Pikku iltapalalla vielä Burger Kingissä. Lukuisissa rantaravintoloissa riitti ruokailijoita.

Nazaren rantakatua

6.10. Mikan serkut kävivät laittamassa kotitaloomme Suomessa lämmöt päälle. Ostimme Shellistä dieseliä. Lounaalla Little Indiassa, maistuipa kasviscurry hyvältä! Käydessä wc:ssä näkyi avoinna olevaan varastohuoneeseen, jonka lattialle oli sijattu vuode. Lyhyt matka työntekijällä työpaikalle… Kävelimme Sition-kukkulalle rappusia pitkin, kiskoköysirata kulki myös ylös. Näkymät vaikuttivat ylhäältä katsottuna huikeilta tuulen tuivertaessa. Kahvilla vielä ja sitten takaisin alas. Ranskalaisen katamaraanin pariskunta aikoi viettää talven täällä Nazaressa. Mies oli käynyt Kanarialla aiemmin pariin kertaan. Kävimme satamassa vierailemassa HR 29 Havnfruella. Samoin he kävivät meillä. Heillä purjehduskohteena Välimeri talven aikana.

Näkymää Sition-kukkulalta, Nazare

Nazaren rantaa tuulisena päivänä

7.10. Kävely ruokaostoksille Nazarén kaupungilla. Matkan varrella Grill Meia Laranja-ravintolassa iltasella. Ripsautteli vettä, lämmintä parikymmentä. Auringonlasku näkyi hienosti ja meri tyrskysi. Tiistaina kävimme uimassa kaupungin uimahallissa. Koululaisten lähdettyä puolilta päivin tuli rauhallista.

Veneellä laitoimme biminin kasaan ja otimme pois "pappateltan sivuseinät" tulevalta myrskyltä suojaan. Ruokana edellisiltana paistetut kalat, perunaa ja ruusukaalia. Sitten vain odottelimme myrskyn alkua. Kyllä tuuli moinasikin ja välillä satoi reippaasti, hyvin olimme kuitenkin sataman suojassa. Puuskat olivat jopa 20 m/s. Keskiviikkoaamupäivän aikana tuuli laantui. Ilma tuntui vielä vilpoiselta, sadetta ripsautteli pitkin päivää ja takit tulivat tarpeeseen. Kävimme lounaalla kasvispainotteisesti intialaisessa. Intialaisia ravintoloita Googlen mukaan oli kolme tässä kaupungissa, kahdessa niistä nyt käyty. Annos riisin kera ja juomana vettä 12 euroa Taste of Indiassa. Mutta vähäksi aikaa riittäisi tätä lajia. 

Kävimme katsomassa millaista aallokkoa oli “surffirannalla”, kävelimme Sition-kukkulalle katsomaan tilannetta. Odotimme näkevämme isompia aaltoja? Kaksi surffaajaa oli sentään merellä, he odottivat pitkään oikeaa hetkeä lähteä liikkeelle. Vesiskootteri ajeli edestakaisin aalloilla surffareitten lähellä. No, emme malttaneet seistä tuulen tuiverruksessa, ja sateen vihmoessa käännyimme takaisin. Edellisellä kerralla käymässämme kahvilassa oli nyt täyttä, joten palasimme takaisin veneelle.

Torstai oli aurinkoinen ja lämmin. Odotimme sopivampia tuuliolosuhteita lähteäksemme eteenpäin. Ajattelimme ja toivoimme pääsevämme Lissabonin lähettyville, eli 50 mailia, 10 tunnin matka. Havnfruen naapurit olivat toipuneet vatsaflunssasta. Kävimme pesukoneen laulaessa läheisen Sparin keittolounaalla. Siellä nuori äiti yritti saada pikkupoikaansa syömään hernekeittoa. Ei oikein maistunut, vaikka houkuttimena oli menevä lastenlaulu. No, me söimme kyllä haljut keittomme sämpylöiden ryydittäminä. Kävelimme "oikotietä" satamaan, kuoppaista hiekkatietä pitkin bambuviljelysten, laitumella pari heppaa, kasvitarhan ja melko tyhjän parkkipaikan ohi. Asuntoautoja oli parkkeerattu alueen laitamille. 

Iltapäivä oli oikein lämmin, kapusimme rappusia Sition-kukkulalle. Pikkuisella "tuktuk"-autolla tai "jeepillä" pääsisi väsyneempi ja kiireisempi turisti vaivattomammin perille kukkulalle. Enää ei surffareita rannalla näkynyt, mutta oli sentään aaltoja kuvattavaksi. Meidän kännykkäkameroilla lopputulos ei tosin ole kovin hyvä… Nykyisin näkee tatuointeja todella monilla, etenkin nuorilla (ja mustaksi levinneitä paljon). Ilmiö oli niin näkyvä, että sitä ei voinut olla hämmästelemättä turistimassassa. Pikemminkin oli harvinaista, jos jollain ei näkynyt mitä erilaisempia merkkejä, kuvia ja kirjoituksia. Myös muraaleja näkee suurilla seinäpinnoilla, tatuointeja iholla ja tatuointeja seinillä :). Rannalla telineissä kuivatettiin kalaa, fermentoinnin jykevät tuoksut leijuivat ilmassa.

Kuivattua kalaa myytävänä, Nazare

Perjantaina keli oli muuttunut, piti ottaa sadetakit mukaan. Kävelimme iltapäivällä Lidliin ja ostimme pizzan veneen uunissa lämmitettäväksi. Lauantaina videoimme Mikan päivityksen tähänastisesta reissusta pursiseuran lipunlaskutilaisuuteen. Olimme otettuja matkapurjehtijan kiertopalkinnosta! Seurasimme tiiviisti sääennusteita, olimme lähtövalmiina jo illalla, mutta tulikin ukonilma, jonka jälkeen ei ollut tuulesta enää tietoakaan, ja lähtö jäi seuraavaan aamuun. Ehkä jännitimme tulevaa purjehduspäivää, sillä heräsimme reilusti ennen kello kuuden kellonsoittoa. Pienoinen pettymys, ettei avainkortti toiminutkaan wc-tiloihin. Mutta vieressä oli Shell-asema... Sitten matkaan, oli jo valoisaa, ennusteen mukaisesti idän puoleista tuulta. Nostimme purjeet puolen tunnin moottorilla ajon jälkeen. Hienoa! Muitakin lähti Nazaresta etelän suuntaan. Väistimme kalastusmerkkejä. Tuulta riitti ja reivasimme kertaalleen isopurjetta. Puuskat näytti kymppiä. Päästelimme herkullista kuuden solmun vauhtia melkein koko matkan. Seuraava satama Penichen jälkeen olisi 40 mailin päässä Cascaissa. Mainingit olivat alle kahden metrin korkuisia, maltillisia, meri tasoittui lisää etelämmäs päin mennessä. 

Penichessä pääsimme ja mahduimme viimeiseen kylkipaikkaan. Satamaan ei voinut ottaa yhteyttä etukäteen, joten olimme hyvin tyytyväisiä saamaamme paikkaan. Ranskalainen veneilijä antoi meille avaimet lainaksi wc-tiloihin ja avainkortit (portti oli tosin auki), kerrassaan ystävällistä! Täällä oli vain yksi naisten ja yksi miesten wc ja suihku, ja ne sijaitsivat pienen etsinnän jälkeen tietenkin satamakonttorirakennuksessa :). 

Lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan lähiympäristöön. Partiolaiset olivat järjestäytyneet kirkon rappusille. Kirkonkellot kumahtelivat todella kovalla voimalla ja kirkko oli kansaa täynnä. Konditoria-kahvilaan pysähdyimme leivoskahveille, tarkeni mainiosti istua ulkona. Viereisessä pöydässä oli nuori venäläispariskunta, pohdimme, olivatko kenties oligarkkeja... Lidliin vei helppo kävelyreitti, satamasta matkaa alle kaksi kilometriä. Täällä isommat ruokakaupat olivat sunnuntainakin auki aamukahdeksasta iltayhdeksään. Toisin oli Espanjassa…

Havnfruen jatkoi aamulla matkaa, me jäimme. 

Partiolaiset kirkon portailla, Peniche

Kävimme turistitoimistossa kysäisemässä päivän menu -ruokapaikkaa, ja kas, sellainenhan löytyi heti turistitoimistoa vastapäätä. Scorpion saapui satamaan. Todella lämmin päivä, kiertelimme rannan läheisyydessä ja bongailimme taloja ja pihoja. Tiistaina kävelimme majakalle keskemmältä kaupunkia. Kalliomuodostelmat kiehtoivat, syvät onkalot saattoivat jatkua mereen asti. Keskellä Penichen niemeä näkyi myös laajahko hökkelikylä, asuinalueet ympärillä olivat selkeästi köyhempiä. Kävimme paikallisessa supermarketissa, Pingo Doce Penichessä, ja lounastimme marketin baarissa. Alkoi sataa myöhemmin iltapäivällä, mutta oli lämmintä 20 astetta. Illalla laitoimme kaiken valmiiksi aamukolmen lähtöä varten. (Määränpäämme oli Oeirasin satama Lissabonin lähellä). Ennusteen mukaan tuuli kääntyisi liikaa vastaiseksi aamupäivällä, joten jatkoimme sittenkin unia. Satoi vettä aamupäivällä, kiertelimme muutamissa kaupoissa. Lounastimme toistamiseen samassa paikassa turistitoimistoa vastapäätä. Poutaantui, kävimme kahvilassa kirkon lähellä, kyltin mukaan siellä olisi myös edullinen kuuden euron päivän lounas tarjolla. Illalla salamoi. Ennuste näytti 7-8 m/s tuulta ja 3,6 metrisiä aaltoja seuraavalle päivälle, aallon jaksot 11 sekuntia. Lähdimme jatkamaan eteenpäin aamulla. Scorpion oli lähtenyt vähän aiemmin. Aallot olivat tosiaan ennusteen mukaisia. Kuuden solmun ja reilumpaakin vauhtia riitti aina lähelle Cabo da Roca niemen kärkeä, jossa tuuli heikkeni. Saavuimme alaveden aikaan satamaan, Lissabonista tulevan joen vesi ja meren suunnalta virtaava alavesi aiheutti melkoista mylläkkää. Päästelimme täydellä kaasulla eteenpäin, olimme suorastaan ihmeissämme virtauksen voimasta.

Perjantaina 18.10. moottorin korjaaja Beta Marinen maahantuojalta teki reilun tunnin töitä ja ongelma selvisi. Laturin vaihdon jälkeen tuli nyt säädettyä tyhjäkäynti oikeaksi! Moottori kävi vihdoin kauniisti pienillä kierroksilla (kun moottori oli lämmin).

Aamulla pääsimme vierailemaan HR 54 Osossa. Amerikkalainen Mike ystävällisesti esitteli pariskunnan upeaa vuoden 2010 venettä.

Lauantaina Ironman-kisat. Kävelimme Oeirasista Cascaisiin rantareittiä pitkin ja kannustimme pyöräilijöitä. Heidän matkansa kulki edestakaisin Lissaboniin, yhteensä 90 kilometriä, tämä oli puolikas kisa. Ensin aamun sarastaessa uintia meressä 1,9 kilometriä ja viimeiseksi puolimaraton. Keli oli mainio! Cascaissa porukkaa kannusti katujen varrella, tuli taputettua pyöräilijöille kämmenet punaisina. Meille kävelymatkaa tuli suunnilleen 12 kilometriä. Lounaat Burger Kingissä. Fiilistelimme vielä maalialueella, jonne saapui kilpailijoita. Tuntui, että itsekin virkistyi, kun äimisteli kovakuntoisia puurtajia. Kipaisimme vielä Lidliin ja sitten junalla takaisin satamaan. Cascais näytti viihtyisältä paikalta turistille, siellä oli enemmän meininkiä kuin Oeirasissa. Ihmettelimme monissa aitauksissa tägejä "Nokia"-tekstillä.

Ironman-kisa Cascaissa

Sunnuntaina jälleen lenkkiä, nyt ostoskeskukseen, joka oli todella suuri kolmikerroksinen ostosparatiisi. Kävimme vain lounaalla, suolainen piiras ja keitto, valinnanvaraa lounaspaikoista oli vaikka kuinka. Kävelimme Runoilijoiden puistossa, puistossa oli myös kahvikioski. Veistoksia pystytetty monin paikoin. Mukavan lämmin päivä, reilu 20 astetta. Saimme veneellemme vieraan, Miken Ososta. 

Runoilijoiden puistossa, Oeiras

21.10. Maanantaina pyykit sataman koneeseen, 4 €euroa pesu ja 4 euroa kuivaus. Scorpion teki varustelua lähtöön Kanarialle. Me lähdimme jälleen patikoimaan rantareittiä. Ajatuksena oli kävellä Algesiin, jonne tulisi matkaa lähes 10 kilometriä. Puolivälissä pysähdyimme lounastamaan viihtyisän oloiseen ravintolaan. Päivän menu: makkaraa ja mustekalaa, marenkivaahtoa, vanukasta, kahvia, teetä. Ravintolasta oli nätti näkymä puistikkoon. Algesin satamassa näimme myynnissä olevan HR 38 Saga-purjeveneen talviteloilla. Hyvä venetarvikeliike täällä. Kävimme Mini Precosta ostamassa vesipullon ja vielä Burger Kingissä jäätelöllä. Täpötäydellä paikallisjunalla (ja mahalla:) takaisin Oeirasin satamaan.

Satama tarjosi aamuisin sämpylät veneisiin:). Marja huilaili ja lueskeli seuraavan päivän veneellä parannellen väsynyttä kroppaansa ja alkavaa flunssaa. Mika kävi Kiina-kaupassa, hänelle askeleita kertyi 12000. Loistava sää, lämmintä reilu parikymmentä. Scorpionin pariskunta kertoi, että satamassa moottoriveneilijä (kumivene) oli törmännyt toiseen veneeseen aivan heidän lähellään. Kumiveneestä oli jäänyt pitkä sininen naarmu purjeveneeseen. Tarvittiin poliisit selvittämään asiaa. 

Torstaina putsasimme vesitankin aamulla. Mika kävi Kiina-kaupassa. Matkan varrelle osunut eliittiyliopisto oli kuulemma näkemisen arvoinen: superhienot tilat, opiskelijoita läppäreineen, ulkomaalaisia suurin osa, arvatenkin kalliilla rahalla maisterin tutkinto? Illalla Panda-ravintolaan Miken ja Angien kanssa. 

Perjantaina 25.10. matkaan kello 8 aamulla. Alkuun oli heikkoa tuulta ja ajoimme moottorilla tunnin verran, nostimme genaakkerin. Sateenkaaren puolikas väritti taivaankantta pienen vesikuuron tuloksena. Sen jälkeen menoa ja meininkiä riittikin. Puuskassa tuulta oli hurjasti, yritimme saada genaakkeria sukkaan ja onnistuihan se, kun skuutin päästi irti ja veti täysillä sukkaa kiinni. Vene kallistui hurjasti ja kannelle tuli kovasti vettä. Mika sai suolavesikylvyn keulassa ja vaatteet meni vaihtoon. Ultimate päämääränä oli päästä ankkuroimaan Portugalin lounaiskärkeen, Sagresiin, eli purjehtia läpi yön. Tuuliennuste lupaili menopäivälle enimmillään 11 m/s tuulta luoteesta eli myötätuulta meille. Aaltojen jaksot 11 metriä ja korkeutta 2,6-2,9 metriä. Painelimme keskimäärin 6 solmun vauhtia. Mika kiinnitti turvaremmillä itsensä maston ympärille ja viritti spiirapuomin genoalle, aallot keikuttivat venettä. Taivaalle oli kertynyt paikoin tummahkoja pilviä, ounastelimme niistä tuulen muuttumista. Laitoimme tuuliperäsimen töihin, virittäessä kului tovi, tuulta oli hädin tuskin 5 m/s. Pilviä tarkemmin tarkkailemalla olisimme kenties ennakoineet paremmin, kun yhtäkkinen tuulenpuuska käänsi venettä tuulen suuntaan, oli täysi työ saada kallellaan kulkevaa venettä takaisin menosuuntaan. Säikäytti, mutta hyvin tokenimme tuosta, spiirapuomi näytti säilyneen onneksi ehjänä, puuskan jälkeen tuuli ja vauhti lisääntyi vielä. Reivasimme isopurjetta. Päivän mittaan meno alkoi näyttää samalta kuin Norjan rannikolla pari vuotta sitten, kun katsoimme veneen perässä vyöryviin aaltoihin ja alkoi olla myös ilmiselvää, että Sagresiin saakka emme arvaisi yön yli lähteä; ennuste lupaili vielä kovempaa tuulta ja isompia aaltoja lauantaille. Veden väri oli muuttunut jälleen kauniin siniseksi. Muutama delfiini vilahti hetkeksi veneen vieressä ilahduttamassa. Buddy boatimme Oso näytti menevän kohti Sinesiä ja olisi perillä muutama tunti ennen meitä. 54-jalkainen HR on tanakka menopeli. Käännyimme Sinesiä kohti, aallot tulivat nyt enemmän sivulta. Kalastajien verkkomerkkejä havaitsimme, jos havaitsimme, jotkin merkkikohot olivat mustia tai läpinäkyviä muovikanistereita ja -pulloja. Emme toki välittäneet osua niihin. Matkaa rannikolle oli vielä kymmenisen mailia. Tuulta riitti liiankin kanssa, Mika oli käynyt purkamassa spiiran pois ja jatkoimme matkaa pienennetyllä etupurjeella. Aallonmurtajalle tultaessa käännös toiselle halssille, satamaan yhteys vielä VHF:llä, tilaa olisi, mutta emme saaneet erityistä paikkanumeroa. Marineron työaika päättyi kello 18, ketään ei olisi vastassa. Näimme Oson ankkuroituneena sataman edustalle ja heilutimme tervehdykset. Tuuli tuiversi edelleen, pikainen päätös jäädä ensimmäiseen laituriin kylkikiinnitykseen kokka kohti tuulta. Laiturin toisella puolella oli kylkikiinnityksessä hollantilainen teräspursi Eva Kristina. Veneen mies riensi avuksi keulaköyden kiinnittämisessä ja saimme häneltä myös erityisneuvoja ;) kiinnittymiseen ja pienen sohlingin jälkeen saimme sitten Berolinan paikalleen. Ei suurempaa vahinkoa: tuuliperäsimen muoviruuvi(sokka) vain hajosi, kun peräsimen lapa osui laituriin. Rekisteröidyimme satamatoimistossa ja saimme kulkukortin saniteettitiloihin, maksupuoli jäisi seuraavaan päivään.

Matkalla Sinesiin

Lauantaina satamasta lähti usea vene etelään päin, HR 54 Osolta saimme viestiä, että oli hyvä päätös jäädä satamaan, heillä meno oli kuoppaista.

Totesimme, että Oeirasin vesijohtovesi oli hyvälaatuista.

Oso kertoi nähneensä orcia ennen Sagresia. Orcat tulivat mantereen puolelta, näkyi vain evät, menivät veneen alta, Angie (ammatiltaan eläinlääkäri) tunnisti kaksi naaraiksi. Mitään ei tuntunut eikä kuulunut. Osolla oli moottori käynnissä (hyvä tuuri?!), ja he kääntyivät lähemmäs rantaa välittömästi.

Todella kalkkista vettä Sinesissä. Oli vaikea huuhdella saippuaa ihosta suihkussa käydessä.

Sunnuntaina tutustumassa Sinesin kaupunkiin, Vasco da Gaman kotikaupunki. Aurinkoista ja vähän koleaa, tuuli pohjoisesta. Lounaalla kasvisravintola Veg&Talissa. Suosittu paikka, 18,50 euroa seisova pöytä.

Sinesin kaupunkia

28.10. maanantaina lähdimme Sinesin satamasta liikkeelle vielä pimeässä. Nostimme genaakkerin, kun alkoi nähdä paremmin aamuseitsemän jälkeen, tuulta oli noin 5 m/s, tuulikulma 120-150 asteen välillä. Pientä sadekuuroa ja aallot maltillisia, sivusta, noin 2 metriä. Seurailimme tummia pilviä ja syytä olikin, silti äkillinen tuulenpuuska yllätti ja häthätää saimme genaakkerin alas, mitään ei onneksi rikkoutunut, ja nyt genaakkeri oli kuiva ja suorana sukassa niin kuin piti. Päivän mittaan tuli jumpattua purjeita ja spiirapuomin laittamista useaan otteeseen. Mika kunnostautui tässä jälleen kerran. Tuulta kuitenkin riitti, moottoriajoa tuli vasta lopussa tunnin verran, ajoimme Sagresin lahdelle ankkuriin kahden muun veneen naapuriksi. Ankkuri ehdittiin pudottaa ennen pimeän saapumista, noin viiteen metriin, ketjua 30 metriä. Sitä vellomista! Sagresin lahdelle tuuli kävi pohjoisesta, maininki etelästä ja veneen kääntyessä sivuttain keinuimme kuin merellä takatuulessa aallokossa purjehtiessa. Nyt on sitten purjehdittu manner-Euroopan läntisimmän kulman ohitse. 

Portugalin mantereen lounaiskolkka

Korkeat kalliot värittyivät punertaviksi auringonlaskun aikaan. Yö meni keinuessa, mutta hyvin pysyimme paikoillamme ankkurissa ja nukuimme ihan hyvin, kaikkeen näköjään tottuu? Tuuli reipastui yön aikana 7 m/s:iin pohjoisen suunnalta. Aamulla kaksi muutakin venettä oli ankkuroinut lahdelle. Keskiviikko alkoi pilvisenä, vähän aurinkokin näyttäytyi, noin 20 astetta lämmintä. Vellominen äityi niin harmilliseksi, että nostimme ankkurin ennen puoltapäivää ja lähdimme moottoroimaan kohti Lagosia. Isopurje piti sentään vähän paremmin pystyssä ja yritimme hakea vähän parempaa tuulikulmaa. Keikkuva reissu oli kuitenkin edessä vastatuuleen, jota oli vähän enemmän kuin ennustettu pari kolme metriä sekunnissa. Sai olla tarkkana koko matkan ajan, reilut kolme tuntia, ja väistellä kalastusmerkkejä. Idän puoleista tuulta, eli vastaista, oli ennustettu pitemmälle ajalle, joten tämä reissu oli tehtävä joka tapauksessa mitä pikemmin sen parempi. Lagosin sataman suulla pysähdyimme kanavan reunaan odotusponttoonille, saimme polttoainepumpun hoitajalta kiinnitysapua ja kävimme rekisteröitymässä satamatoimistossa. Sitten kanavalla 9 soitto, ja silta avattiin viidessä minuutissa, muita menijöitä ei ollut. Paikka C45 löytyi helposti ja tuntui mukavalta päästä laituriin, moottori toimi hienosti tyhjäkäynnilläkin, Berolina toi meidät jälleen luotettavasti perille! Sinesissä tapaamamme nuori virolaispariskunta (Cekritito) teki lähtöä seuraavaan satamaan, heillä matkan pitäisi viedä vielä Atlantin yli. Aloimme suunnitella huoltohommien tekoa, joitain tarvikkeita pitää ostaa täältä ja varmaan tilatakin. Suunnitelmissa oli viettää täällä Lagosissa ehkä viikon verran odottamassa suotuisampia tuulia, Faroon olisi enää 40 mailia, joten ei erityisempää kiirettä tarvitsisi pitää. Lagosin satama on hyvin suojaisa, ei minkäänlaista merenkäyntiä. Matkaa kertyi kanavan suulta satamaan reilun kilometrin verran. Saniteettitilat ovat suht siistit, suihkukopeissa kattosuihkut ja kuumaa vettä tulee pienen odottelun jälkeen.

Kävimme Lidlissä ostoksilla, sitten lounastamassa päivän menu Shalimarissa, intialaisessa ravintolassa. Espanjassa (Valencian alueella) oli satanut ja tulvinut rankasti, pilvet toisivat sateita meillekin, mutta ilmeisesti säästyisimme suuremmilta sateilta. Saimme pestyä läheisessä Mermaid-itsepalvelupesulassa kaksi 10 kilon koneellista pyykkiä. Saksalaisrouva kertoi, että he olivat tulleet veneellä kuukaudessa Saksasta Etelä-Portugaliin ja viettäisivät talven Lagosissa. Ranskalaisrouva kertoi olevansa perheineen lomareissulla. Näytti olevan syysloma-aika, näimme paljon turisteja, jotka hyvin tunnisti shortseista ja T-paidoista. Keskiviikkona kävimme satama-alueen lähellä parissa venetarvikeliikkeessä. Satoi. Suuremmassa eli Sopromarissa oli kivat 80-90-luvun popit soimassa, mutta tarvikkeiden hinnat olisivat voineet olla kivemmat meidän kukkarollemme. Mika löysi Brico-marketin, josta saimme moottoriöljyä ynnä muuta tarviketta edullisemmin. Kävimme 7 euron päivän lounailla Pingo Docessa, moussakaa, vihanneksia ja riisiä, ihan hyvää ja kevyempää vaihteeksi. No, jälkiruoaksi nautimme vielä kahvit ja pullat... Sataman vieressä sijaitsi juna-asema, muistelimme, että olimme käyneet täällä interraililla reilut 30 vuotta sitten. Vanha asema oli aidattu ja sisällä tehtiin purkutöitä, ainakin yläkerran ikkunasta heitettiin ulos jotain mujua. Rakennus oli ulkoapäin siistin näköinen, kattokin näytti uudelta. Uusi moderni asema oli vieressä, kävimme tutustumassa juna-aikatauluihin, jos vaikka piipahtaisimme lähitienoilla.

Lagosin vanha juna-asema

Perjantaina ostimme Bricosta tiikkiöljyä. Itse tehtyä hernekeittoa veneellä lounaaksi. Sateista.

Lauantaina tutustuimme puisia kävelyreittejä pitkin rannikkoalueeseen. Kiva aurinkoinen keli, lämmintä reilut 20. Pieni kirkkaanvihreä kameleontti (noin 8 cm) taivalsi yksi eteen kaksi taakse -tyylillä kävelysiltaa pitkin, ettei raukka lisko vain joutuisi surman suuhun! Eipä olla ennen nähty moista eliötä! Wikipedia kuitenkin selvitti, että laji on täällä elinvoimainen. Pysähdyimme muiden turistien tavoin kahville reitin loppupäässä, virkistäydyttyämme tarvoimme takaisin veneelle. Viereisen laiturin saksalainen Monsun-pariskunta kutsui käymään, vierailimme puolin ja toisin. Heillä on kova kate kuomun tilalla avotilassa. He kertoivat viettäneensä talvet Lagosin satamassa jo 10 vuoden ajan. Illalla 9 aikaan kävimme konsertissa lähistön kirkossa. Astor Piazollan Libertango oli ehdoton helmi ja esitettynä viimeisenä. Aluksi Bachia, Vivaldia, Johann Pachelbelia, Cesar Franckia, Georgi Muschelin Toccata, luki esitteessä. Ihan tunnettuja sävelmiä joukossa. Urkuri säesti melodiaa soittavaa harmonikansoittajaa (joka soitti myös melodicaa? ja jotain muuta erikoista puhallinsoitinta). Illalla sataman baareissa esitettiin live musiikkia, jazzia, kuulosti mainiolta. 

Sunnuntaina Oson Angie ja Mike tulivat käymään Lagosissa junalla, lounastimme intialaisessa ja istuskelimme veneellämme juttelemassa. Mikä mainio pariskunta, on ollut ilo tutustua, (kuten kaikkiin muihinkin tapaamiimme purjehtijoihin). Osolaisilla on kokemusta lukuisista reissuista Amerikan rannikon kiertämisestä aina Caphornin niemen kiertämiseen ja Eurooppaan tuloon, kolmas vene menossa, 30-jalkaisesta 43-jalkaiseen ja nyt 54-jalkaiseen HR:ään. Heidän vene oli ankkurissa Portimaon sataman lähellä.

Oson Mike ja Angie vierailulla Berolinassa

Maanantaiaamuna kävimme Googlen karttaohjelman innoittamina katsomassa Street Artia, no, joitain maalauksia näkyi parin kadun seinällä vanhan kaupungin kortteleissa, mutta ei siinä määrin kuin kartasta sai käsityksen. Ilma oli mainio, tunnelmaa paransi vielä pysähtyminen katukahvilaan. Suosittu paikka. Kukkivia puita ja pensaita ja ruusujakin näkyi edelleen monin paikoin kaupungilla kulkiessa. Tuli tosin mieleen, että puita mahtuisi paljon lisääkin kaupunkikuvaan. Nyt oli vihreää ja vihannan näköistä, toisin oli varmasti kesäkuumalla. Marraskuun aikana Lagosissa alkaisi Pedra Dura festival de danca do Algarve. 

Satoi tiistaiaamulla, mutta päiväksi selkeni ja oli mukavan lämmintä rantakävelyllä, tuulta ei nimeksikään. Lienee rantasipejä, kun kipittivät aaltojen tieltä edestakaisin veden rajaan, varmaan löysivät syötävää. Puinen rantareitti kulki melkein Alvoriin saakka, loppumatka hiekkarantaa pitkin aallonmurtajalle, noin 10 kilometriä edestakaisin Lagosin satamasta. Matkan varrella näkyi golfkenttä. Lokkipoloinen oli nuukahtanut rantahietikolle. Olimme sopineet kolmen aikaan menevämme katsomaan satamassamme olevaa ruotsalaispariskunnan "Zirokko" Rhapsody 43-jalkaista one-off-venettä, jossa samaa tyyliä kuin Swanissa. Purjeiden operointi tapahtui avotilasta käsin. Oli tehty toinen sisäänkäyntikin. Tällä veneellä oli seilattu 7 vuoden ajan yhtäjaksoisesti, alkoi olla tarvetta uusimisille, tiikkikansi, moottori, purjeet... 

Torstaina 7.11. jälleen lenkille rannalle puista kävelyreittiä pitkin. Tuulista 8 m/s, aurinkoista 21 astetta. Muistelimme edellispäivän venettä ja vertailimme Swaneihin. Lounaalla toistamiseen intialaisessa Shamilarissa (turhan makeaa, englantilaiseen makuun tehty?). Päivän lounas 10,90 euroa, juomahan ei sisälly hintaan. 

Puista rantareittiä Lagosissa

Perjantaina Mika soitti Shannon-merkkisen veneen välittäjälle, tanskalaiselle Madsille, sovimme näytön iltapäivälle Portimaon telakalla. Pähkäilimme veneen päivitystarpeita, kun lenkkeilimme ennen lähtöä rantareitillä. Berolinaankin pitäisi tehdä joitain uusimisia ja muutoksia. Shannon näytti aika nuhjuiselta, paljon laittamista. Purjeet ja moottori tosin uusittu viime vuosina. Mads osasi kertoa yhtä ja toista purjehdusolosuhteista, ja hyvä vinkki kerätä talteen sadevesi suodattimen läpi tankkiin. Kiva autoreissu, kiitos siitä ystävälliselle Madsille. Keskiviikkoisin satamamme Dove & Sea Dog-baarissa olisi purjehtijoiden kokoontuminen Happy hour aikaan, sekä somesta löytyisi FB-ryhmä "Lagos mariners", vinkkasi Mads.

Pesimme veneen kuomun, biminin ja sadeseinän ja käytimme homeenpoistoainetta tarpeen mukaan. Haikara päivysti laiturilla, toivottavasti ei tee uusia jälkiä kuomuun. Myös kansi pestiin ja vahattiin. Praia Dona Ana lahdella näkyi Olivia ankkurissa. Suojainen paikka pohjoistuulella.

Maanantaiaamulla 11.11. Zirocco nostettiin telakalle, mehän menimme katsomaan, kiinnosti Ziroccon pohjan kunto. Hieman väljyyttä peräsimessä, kokeili Mika. Muutoin pohja oli hyvässä kunnossa. Siinä oli viisi kerrosta epoksia? ja yksi kerros pohjamaalia, joka oli aika hyvin pysynyt. Pingo Docessa lounaaksi carbonaraa. Iltapäivällä jatkoimme veneprojekteja eli lähinnä pesemistä. Vaihtelua illaksi ja mukavaa seuraa Olivian pariskunnan ja Freedom Call Elan 40 veneen Mikon kanssa, kävimme Pinhao Restaurant and Barissa illastamassa kalapainotteisesti. Kesäisistä keleistä on saanut nauttia jo pari viikkoa täällä Lagosissa ja ennuste näytti lupaavalta jatkossakin.

Mika asensi uuden pakokaasulämpömittarin, veneen siivousprojekteja myös jatkettu silmällä pitäen tuleva telakointi. Pingo Docessa grillattua kalaa lounaaksi ja pullakahvit. Vertailimme, että suomalaiset buffet lounaat ovat erittäin hyviä ja monipuolisia. Sitten lenkkeilyä kaupungilla ja rannalla. Kävimme tutustumassa laiturimme päässä olevaan Island Packet 370:aan. Brittipariskunta ystävällisesti esitteli meille "Island Castle" venettään, Madsin vinkkaamana tämä vierailu. Tilaa riitti, mutta ei heillekään tarpeeksi mahdolliselle pallon kiertämiselle, isompaa havittelivat, johon voisi asentaa "kaikki", kuten pyykinpesukone, generaattori,... Elaine kertoi vetävänsä joogatunteja sataman J-laiturin lähellä keskiviikkoisin. 

Espanjan Torremolinosin sateet siirtyisivät Portugalin suuntaan perjantaiksi, saimmekin salamointia, ukkosta ja sadetta illan ja yön aikana. Onneksi keli helpotti lauantaiksi, tuulta kuitenkin 7-8 m/s. Kävelimme jälleen pitkin rannan puisia pitkospuu -tyyppisiä reittejä, meren tyrskyt pisaroivat sumuisina. Joku innokas näkyi polskivan meressä. Tuuli tuntui etelän suunnalta lämpimältä. Kävimme Burger Kingissä hampurilaisilla, sekä kahveilla ja leivoksilla Intermarchessa. (Ruuan ALV-prosentti on Portugalissa 13 ja virvokkeiden ja leivonnaisten 23). Madeiralaiset banaanit ovat tosi herkullisia, maukkaampia kuin “tavalliset”. Kukkivat puut ja pensaat ilahduttavat edelleen näin marraskuun puolivälissä. 

Banaanipuu kadun varrella, Lagos

17.11. Sunnuntaina kävelimme rantabulevardia pitkin jälleen Alvorin aallonmurtajalle ja takaisin. Katamaraani ollut ankkurissa lahdella aallonmurtajan lähellä jo monta päivää. Lagosin satamassa kävimme katsomassa MGR (mini Globe race) veneitä, 5,8 metriä pitkiä, 1,2 tonnia painoa. 5 solmun nopeutta keskimäärin pääsevät. Lähtevät 28.12. karsintakisaan Atlantin ylitykselle ja sen jälkeen alkaa pääkilpailu Karibian Antigualta maapallon kiertäen. Seuraamme numerolla 28 kisaavaa sveitsiläistä. Olivian Heikki oli jelppinyt "sponssannut" sveitsiläistä VHF- ynnä muiden laitteiden asennusten kanssa. Lounaalla kävimme jälleen Pingo Docessa. Olemme herkutelleet myös kaupan leipomuksilla. Niiden sulattelu vaatii kyllä askeleita. Kotona sama tyyli ei voi jatkua... 

Sveitsiläinen MGR-kisaaja (hattupäinen;) ja Marja

Maanantaina juttelimme lounaalla Pingo Docessa iäkkään Münchenistä olevan saksalaispariskunnan kanssa. He olivat jo 19. kertaa Lagosissa, aina kolme kuukautta vuosittain. Mies kertoi olevansa 85 ja työskenneellensä aikoinaan öljytankkerilla konemiehenä ja käyneensä maailman merillä vaikka missä. Kuulo hänellä oli heikentynyt, kovasti kailottaen sitten toisti ihmetellen, että vai olette Suomesta!

Tiistaiaamuna 19.11. maksoimme kolmen viikon satamamaksun, ilmeni, että olimme leveämmällä ja kalliimmalla paikalla kuin olisi ollut tarpeen, 340 euroa yhteensä. Kävimme rannalla lenkillä vielä kerran ja vielä kerran Pingo Docessa lounaalla, "karjalanpaistia" tällä kertaa. Lähtiessä saksalainen 85-v kaverimme pongasi meidät ja kertoi, että hän oli käynyt Hangossakin aikanaan. 

Matkamme Lagosin satamasta Portimaoon sujui leppoisassa aurinkoisessa 2-3 m/s sivumyötäisessä länsituulessa, vauhtia maksimissaan 3 solmua ja aikaa Portimaoon meni 4 tuntia ankkurointeineen. Syvyysmittari näytti 5 metrin lukemaa, ankkurikettinkiä laskimme 20 metriä. Muita veneitä näkyi lahdella kymmenisen. Ehdimme ottaa suihkun takakannella ennen auringonlaskua. Hyvin tarkeni, eikä tuullut. Yö sujui rauhallisella ja tuulettomalla lahdella mukavasti. Aamupäivällä 11 aikaan nostimme ankkurin ja sitten pääsimme lähtemään isopurjeella moottoria käynnistämättä onnistuneesti pois lahdelta, tuuli pohjoisesta noin 3 m/s. Aurinkoista, lämmintä 20 astetta. Amerikkalainen Mina Hout-alumiinivene oli lahdella ankkurissa, Mika tuumasi, että hieno vene kannella olleelle kapteenille. Koko matka Albufeiraan sujui hiljaisessa 3 m/s sivutuulessa, välillä pientä puuskaa, jopa 5 solmun vauhtia pääsimme, yllättävän kovaa… Ehkä uusi potkuri (maxprop) avittaa niin hyvin? Korkean kalliorannikon onkalot näkyivät pitkin matkaa. Soitimme mailin päässä satamasta ja saimme viimeisen vapaan paikan. Täyttä oli, hyvin suojainen satama. Ruokakaupat, kuten Aldi ja Lidl, sijaitsevat aika kaukana ja ylhäällä rannasta. Entisestä kalastajakylästä on sukeutunut turistikaupunki, mitäpä muutakaan, kun aurinkoa ja lämpöä riittää talvellakin. Lagosissa tapaamamme Stormvogel 36:n hollantilainen pariskunta kertoi viettävänsä Albufeirassa helmikuuhun saakka, kausimaksu 11 euroa päivässä, tosi edullinen. (Me maksoimme 16 euroa päivä Lagosin paikasta, 3 viikkoa)... Torstaina ruokakauppaan, Pingo Doce löytyi täältä Albufeirastakin, ja saimme jälleen "portugalilaista kotiruokaa". Perjantaiaamu oli aivan uskomattoman lämmin, Stormvogelin pariskunta istui tyylikkäänä aamukahveilla sataman rantakahvilassa. Kyllä heidän kelpasi!

Albufeiran turistikatua

22.11. Purjehdus Culatraan onnistui yli odotusten: kevyt 3 m/s sivumyötäinen koko matkan, nousevan veden aikaan meillä oli noin 2 solmua myötävirtaa salmen suulla. Matkaan kului reilu 4 tuntia. Taisimme pudottaa ankkurin liian lähelle poijua? Syvyyttä 4 metriä, ankkurikettinkiä alas reilu 20 metriä, tuuli lounaasta 5 m/s, kello 16:30. Useita veneitä oli sekä ankkuroituina että poijuissa, yhteensä meitä oli lahdella 27. Tuuli oli voimistunut aamuyöstä. Mika tutkaili ankkurivahtisovellusta ja otti käyttöön uuden, SailgripAA:n (anchor alarm). Aamupäivällä lahdella oli kisa menossa, laserveneitä ja isompiakin oli joukossa, suhahtivat välillä aivan veneemme vieritse. Päätimme siirtyä kauemmas turhan lähellä olevasta poijusta, sillä tuulen suunta kääntyisi ja tuulisi kovempaa sunnuntaina. Pysyimme veneessä koko päivän, joten oli hyvää aikaa leipoa, kuivakakkuun meni jämäkaakaot. 

Sunnuntaina 24.11. tuuli kaakosta 8-9 m/s, lämmintä 20 astetta ja pilvistä. Meri velloi sen verran, että katsoimme parhaaksi pysytellä veneellä edelleen, vaikka mielellään maissakin olisi voinut käydä, mutta arvelutti, jos kumiveneellä ajaessa sattuisi vaikka kastumaan rantautuessa… Vesitankki tuli täytettyä Albufeirassa alle puolilleen (eli ehkä 60 l), mittarin viisari alkoi hätyytellä punaisen rajaa, mutta vesi riitti kuitenkin ihan hyvin. Retkisuihkuun menee 7 litraa vettä, ja se on ollut riittävästi meille kummallekin, varsinkin kun lämmitämme veden aika kuumaksi. Pesimme vesitankin ensimmäistä kertaa matkan aikana lokakuussa tutkiaksemme miltä tankki näyttää (tuolloin oli vähän mujua pohjalla ja pientä liettymistä reunoilla).

Culatrassa ankkurissa

25.11. Ankkuri oli tiukasti kiinni pohjassa, mutaa (tai mitä lie liejua) nousi mukana, ja tuli aika siivo ankkuriboksiin ja kannelle putsattavaksi. Näin lähdimme aamukahdeksalta Culatran ankkurista, sateli vähän, sateenkaaren puolikas näkyi. Seurasimme poijujen numeroimaa reittiä, poijunumeron 15 lähellä näkyi muitakin veneitä. Tulimme sovitulle numerolle 23 kello 9:30. Soitimme Brucen telakalle (Nave Pego) ja pääsimme kohta moottoriveneen opastamana liikkeelle. Plotterin kartalta katsoen kuljimme maalla, puhelimen Navily-sovelluksen mukaan vedessä väylää pitkin. Ria Formosan kosteikkoalue on luokiteltu luonnonpuistoksi ja on laajuudeltaan 18000 hehtaaria. Alue muodostuu laguuneista ja hiekkadyyneistä, jotka muuttavat muotoaan jatkuvasti, Wikipedia selvitti. Faro on myös Algarven suurin kaupunki (61000 asukasta vuonna 2011). Tuntui häijyltä ankkuroida luonnonpuistossa, jossa olisi mahdollisesti myös merihevosia pohjan meriheinäalueilla!?!

Veneemme nostettiin Travel liftillä ja on nyt parkkeerattu kohdalle 503, hauskasti sama kuin veneemme valmistusnumero. Vene seisoo tukevasti molemmin puolin neljän tuen varassa. Sähkö- ja vesipisteet sijaitsevat useimpien venepaikkojen päädyissä, vesi toimii painonapilla. Betonipäällysteellä ei ole viemäröintiä. WC/suihku-tiloihin pääsee ovikortilla. Pesukonekin löytyy, ehkä pätevä, emme käyttäneet. Täällä olisimme viikon verran laittamassa venettämme talvikuntoon ja tekemässä huoltotöitä. Venepaikkamme maksaa 267,68 euroa kuukaudessa.  Nosto maksoi 100 euroa. Telakka-alue on hyvin rauhallinen ja arvostelujen mukaan myös turvallinen. Ainakin valvontakameroita näkyi alueella lukuisia. Enimmäkseen pitkäkölisiä matkaveneitä näkyi alueella olevan. Toivotaan parasta!

Berolina telakalla, Faro

Lentomme Helsinkiin lähtee Lissabonista, ostimme junaliput Lissaboniin, 50 euroa, ja kiertelimme vähän aseman lähistöllä katsellen hotellitarjontaa. Saattaisimme ehkä yöpyä hotellissa viimeisenä yönä ennen lähtöä, hintaa 50 eurosta ylöspäin. Pyykit peseytyivät tällä välin itsepalvelupesulassa (reilu puoli tuntia). Pingo Docesta juna-asemalle päin sijaitsee myös vankila, kieputettua rautalankaa muurin harjalla ja kyltti seinässä todensi asian. Kelistä sukeutui pilvipoutainen ja lämmin. Päivä näytti menevän vähän harakoille venehommien osalta, mutta ahkeroisimme sitten enemmän viikon varrella. Seuraavina päivinä saimme veneen kyljet pestyä ja vahattua, käytimme pesuun Ferromet-nimistä liuosta (oksaalihappo), moottori- ja vaihdelaatikkoöljyt vaihdettua, perämoottorin kaasuttimen tyhjennettyä. Tässä naapuri ystävällisesti auttoi: saaviin vesijohtovettä ja moottori käyntiin. Aikaa kului moniin pikku puuhiin ja piti varovasti kulkea tikkaita pitkin. Tavaraa tuntui olevan liikaa ja väärissä paikoissa... Lounaalla kävimme Pingo Docessa ja kokeilimme kertaalleen myös kauppakeskuksen ravintolatarjontaa. 

Olimme erittäin tyytyväisiä marraskuun lopun kauniisiin ja lämpimiin ja myös tuulettomiin ilmoihin. Myös yöt ovat olleet 16-18 astetta pitkin viikkoa. Suihkuvesi lämpeni telakan wc:n katolle asennettujen tyhjiöputki-aurinkokeräimien avulla. Muitakin veneen talvikuntoon laittajia näkyi telakalla. Australialaismies oli ostanut pari vuotta sitten ranskalaisen alumiiniveneen ja laitellut sitä kuntoon. Hän kertoi, ettei käytä kosteudenpoistajaa veneessä talven aikana, ei kuulemma ole tarpeen. 

Perjantaiaamulla 29.11. kävelimme kauemmas Intermarchéen ostoksille kolmisen kilometriä katujen vartta vähän mutkitellen ja vältellen ruuhkaisimmat katualueet, kiva oli kuikuilla talojen pihoja. Faro lienee aika autenttinen portugalilainen kaupunki, turistirysäksi emme sanoisi. Lentoasemakin sijaitsee täällä. (Varasimme Black Friday-tarjouksesta paluuliput huhtikuussa Faroon). Intermarchén ostosten jälkeen istuimme marketin kahvilaan huilaamaan ja nauttimaan kahvit, "galaó" on juomalasiin valmistettu maitokahvi. 

Hyvä parannus kuivan maan vene-elämään tuli, kun laitoimme tiskialtaaseen viemäröinnin eli läpiviennistä vesiletkun ulos kanisteriin! Masto tuli tarkastettua, saalingit, vaijerien kunto, sokat, kaikki näytti ja tuntui ehjältä, Marja kävi mastossa. Laitoimme vakuumipusseihin säilöön vaatteita. Muut tavarat alkoi olla inventoitu ja järjestetty ja paikat siivottu ennen lähtöä. Tulomatkaa ajatellen kävelimme Faron lentoasemalle ja takaisin, aikaa meni tunteroinen suuntaansa, mutta näppärä reitti. 

Kauppakeskuksessa Black Friday-tarjoukset jatkuivat, ainakin kenkäostoksille siis! Sähköt oli normaalisti päällä telakalla 9-21, mutta joulukuun alussa näytti olevan katkoksia. (Keskuksen sulakkeen koko oli 8 A suuruinen). Sähkö telakalle tuli isosta aurinkopaneeli kentästä sataman huoltorakennuksen katolta. Lähtöaamuna tiistaina tähtitaivaalla näkyi Otava. Heippa Berolinalle, huhtikuussa nähdään! Faron juna-asemalle seuraavaksi. Matkalla Lissaboniin radan varrella näkyi eukalyptuspuita, korkkitammeja, appelsiinipuuviljelmiä, nautakarjaa, pystykarsittuja mäntyjä pensasmaisine yläosineen, oli laaksoa ja kukkulaa. Harmittavasti myös paljon roskia näkyi radan varrella. Jäimme vielä Orienten asemalla kauppakeskukseen kahveille ja käväisimme ulkosalla. Piti ihan lähempää kuunnella taitavaa kitaran soittajaa. Suomen lippu liehui lippurivistössä. Ostimme metroliput lentoasemalle. Lennon lähtöä sai odotella, olimme ajoissa. Perille Helsingin talvisäähän saavuimme iltamyöhään, suoriuduimme lentoasemalta junaan ja edelleen bussiin ja yöksi Mikan äidille Helsingissä. Kotia kohti Kymenlaaksoon jatkoimme bussilla seuraavana päivänä. Odottelemme huhtikuuta!

Orienten aseman kauppakeskuksen aukiota, Lissabon